Vuosi sitten meille "koti-kotiin" otettiin kolme kissaa. Aiemmin tässä blogissa jo esitelty Leevi ja kaksi tyttöä, Leevin sisko Tikru ja Pörrö. Pennut kasvoivat ja huolimatta jonkun neuvoista, kehotuksista ja suoranaisista käskyistäkin kissojen leikkaamista siirrettiin parempaan ajankohtaan, kunnes kesäkuun ensimmäisellä viikolla ensin Tikru synnytti 4 pentua ja viikkoa myöhemmin Pörrö synnytti toiset 4. Alkoi kissojen kesä.
Kaikesta huolimatta on ollut mielenkiintoista seurata pesueiden varttumista ja niissä ilmeneviä eroja. Tikru on osoittaunut ylihuolehtivaksi emoksi. Se vietti pentujen ollessa pieniä lähes kaiken aikansa niiden kanssa, imetti ja pesi, kävi välillä ulkona ja syömässä ja meni taas pentujensa luokse. Kun pennut alkoivat liikkua, se kutsui pesueensa kokoon päästämällä hassuja kurnautus ääniä ja pennut kipittivät emonsa luo. Paitsi kunnes ne varttuivat ja niistä tuli tuhmia, jolloin Tikru sai kurnautella aikansa ennen kuin sitä toteltiin.
Pörrö puolestaan ei aikonut antaa pentujen pilata kesäloman viettoaan. Se imetti pentunsa, mutta Tikruun verrattuna se vietti huomattavasti vähemmän aikaa vauvojensa kanssa. Sille ei ollut mikään ongelma nukkua itse alakerrassa samalla kun sen pennut miukuivat yläkerran "lastenhuoneessa". Usein juttu päättyi siihen, että ihminen hermostui moiseen lastenkasvatukseen ja kantoi "omaa elämäänsä" viettävän äidin katsomaan vauvojaan.
Juttu muuttui, kun pennut kasvoivat ja ne siirrettiin lastenhuoneista olohuoneeseen tottumaan suuren maailman ääniin ja hajuihin. Tapahtui niin kuin kissaperheissä ilmeisesti useinkin: syntyi yhteinen lastenkamari, jossa pennut ja emot eivät enää erotelleet toisiaan. Ne imettivät ja pesivät sekä leikkivät niin omien kuin toisenkin pentujen kanssa, eivätkä pennutkaan välittäneet siitä kenen maitoa ne kävivät imemässä tai oliko leikkitoveri oma sisko vai ei. Ikäeroakin oli loppujen lopuksi niin vähän, että pienemmät eivät juurikaan jääneet isompien jalkoihin (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta).
Silloin myös Pörröstä paljastui uusi puoli. Aiemmin ihmiset ovat tyhmyyttään uskoneet, että kissalauman metsästäjä nro. 1 on Tikru, se kun näyttää maatiaiselta ja Pörrö nyt yksinkertaisesti tuntuu vähän yksinkertaiselta. Silti juuri se raahaa pentujen, koiran ja ihmisten iloksi oikeastaan joka päivä jotain mukavaa ja elävää riistaa. Lattialla on vilistänyt sudenkorentoja, sisiliskoja, hiiriä, päästäisiä ja myyriä. Yhden ikimuistoisen kerran myös orava. Sen tosin Pörrö söi itse ja pennut saivat vain katsella. Ikkunat on teljetty, jotta fauna ei enää kasvaisi, mutta aina joku kolo löytyy, mistä kiikuttaa apetta pesueelle. Ja kohta lattialla vipeltää hiiri perässään 8 kissanpentua, koira ja ihminen, joka yrittää pelastaa saaliin kamalalta kohtalolta. Tähän mennessä koira on osoittaunut menestyksekkäimmäksi hiirentappajaksi, mikä on synnyttänyt pilkallisia kommentteja siitä, miten talossa on 11 kissaa ja koira tappaa hiiret...
Leevi, pentujen epäilty isä, sietää lapsikatraan olemassaolon pitkin hampain. Se ei leiki niiden kanssa ja kiertää ne kaukaa jos voi. Pennut väistävät sitä. Jos Leevi on pahalla tuulella, se antaa pennuille selkään ja tukistelee, ja pennut ovat oppineet varomaan sitä ja hillitsemään riehumistaan, kun Leevi on maisemissa.
Koiraa ne varovat myös, mutta vähemmän kuin Leeviä. Koira tosin on alusta alkaen ollut kissoista kiinnostunut ja edelleen ajoittain pesee niitä ja yrittää leikkiäkin kaiketi. Toisaalta se on myös muutaman kerran murahtanut niille varoituksena, kun joku on napannut kynsillään kiinni. Nykyisin pentujen ollessa kohta 11- ja 12-viikkoisia se pysyttelee poissa niiden tieltä ja yhtä poikkeusta se selkeästi varoo.
Kaikesta huolimatta on ollut mielenkiintoista seurata pesueiden varttumista ja niissä ilmeneviä eroja. Tikru on osoittaunut ylihuolehtivaksi emoksi. Se vietti pentujen ollessa pieniä lähes kaiken aikansa niiden kanssa, imetti ja pesi, kävi välillä ulkona ja syömässä ja meni taas pentujensa luokse. Kun pennut alkoivat liikkua, se kutsui pesueensa kokoon päästämällä hassuja kurnautus ääniä ja pennut kipittivät emonsa luo. Paitsi kunnes ne varttuivat ja niistä tuli tuhmia, jolloin Tikru sai kurnautella aikansa ennen kuin sitä toteltiin.
Pörrö puolestaan ei aikonut antaa pentujen pilata kesäloman viettoaan. Se imetti pentunsa, mutta Tikruun verrattuna se vietti huomattavasti vähemmän aikaa vauvojensa kanssa. Sille ei ollut mikään ongelma nukkua itse alakerrassa samalla kun sen pennut miukuivat yläkerran "lastenhuoneessa". Usein juttu päättyi siihen, että ihminen hermostui moiseen lastenkasvatukseen ja kantoi "omaa elämäänsä" viettävän äidin katsomaan vauvojaan.
Juttu muuttui, kun pennut kasvoivat ja ne siirrettiin lastenhuoneista olohuoneeseen tottumaan suuren maailman ääniin ja hajuihin. Tapahtui niin kuin kissaperheissä ilmeisesti useinkin: syntyi yhteinen lastenkamari, jossa pennut ja emot eivät enää erotelleet toisiaan. Ne imettivät ja pesivät sekä leikkivät niin omien kuin toisenkin pentujen kanssa, eivätkä pennutkaan välittäneet siitä kenen maitoa ne kävivät imemässä tai oliko leikkitoveri oma sisko vai ei. Ikäeroakin oli loppujen lopuksi niin vähän, että pienemmät eivät juurikaan jääneet isompien jalkoihin (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta).
Silloin myös Pörröstä paljastui uusi puoli. Aiemmin ihmiset ovat tyhmyyttään uskoneet, että kissalauman metsästäjä nro. 1 on Tikru, se kun näyttää maatiaiselta ja Pörrö nyt yksinkertaisesti tuntuu vähän yksinkertaiselta. Silti juuri se raahaa pentujen, koiran ja ihmisten iloksi oikeastaan joka päivä jotain mukavaa ja elävää riistaa. Lattialla on vilistänyt sudenkorentoja, sisiliskoja, hiiriä, päästäisiä ja myyriä. Yhden ikimuistoisen kerran myös orava. Sen tosin Pörrö söi itse ja pennut saivat vain katsella. Ikkunat on teljetty, jotta fauna ei enää kasvaisi, mutta aina joku kolo löytyy, mistä kiikuttaa apetta pesueelle. Ja kohta lattialla vipeltää hiiri perässään 8 kissanpentua, koira ja ihminen, joka yrittää pelastaa saaliin kamalalta kohtalolta. Tähän mennessä koira on osoittaunut menestyksekkäimmäksi hiirentappajaksi, mikä on synnyttänyt pilkallisia kommentteja siitä, miten talossa on 11 kissaa ja koira tappaa hiiret...
Leevi, pentujen epäilty isä, sietää lapsikatraan olemassaolon pitkin hampain. Se ei leiki niiden kanssa ja kiertää ne kaukaa jos voi. Pennut väistävät sitä. Jos Leevi on pahalla tuulella, se antaa pennuille selkään ja tukistelee, ja pennut ovat oppineet varomaan sitä ja hillitsemään riehumistaan, kun Leevi on maisemissa.
Koiraa ne varovat myös, mutta vähemmän kuin Leeviä. Koira tosin on alusta alkaen ollut kissoista kiinnostunut ja edelleen ajoittain pesee niitä ja yrittää leikkiäkin kaiketi. Toisaalta se on myös muutaman kerran murahtanut niille varoituksena, kun joku on napannut kynsillään kiinni. Nykyisin pentujen ollessa kohta 11- ja 12-viikkoisia se pysyttelee poissa niiden tieltä ja yhtä poikkeusta se selkeästi varoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti