Dr. Philissä (älkää kysykö miksi katson sitä) oli tänään jaksossa äiti, jonka 1.5-vuotias lapsi poistettiin lentokoneesta, koska lapsi hoki yhtä lausetta koko ajan.
Poisto oli aiheeton ja kurja, mutta silti itsekin noustessani johonkin joukkokulkuvälineeseen, jossa tiedän joutuvani viettämään pitkiä aikoja, toivon hiljaa mielessäni että matkalla ei olisi mukana pikkulapsia perheineen. Ja kun heitä sitten nousee kyytiin, niin en pysty estämään - hieman tunnetilastani riippuen - ärtynyttä tai masentunutta huokausta. Koska jossain vaiheessa se lapsi taatusti alkaa itkemään.
Ymmärrän äidin/vanhempien ahdistuksen normaalin ilmiön edessä, enkä ole vaatimassa erillisiä lapsijunavaunuja tai linja-autoja. Mutta ei minun silti tarvitse pitää siitä itkuisasta tai meluavasta lapsesta. Eihän?
Elämäni karmein joukkoliikennematka tapahtui tässä pari kesää sitten. Olin tulossa rippileiriltä, olin väsynyt ja laukut olivat täynnä likaisia vaatteita. Ja oli mielettömän kuuma. Ostin junalipun ja nousin vaunuun, josta heti bongasin liukumäen. Minulle oli myyty lippu johonkin lastenvaunuun, johon seuraavaksi nousikin tusinoittain vaahtosammuttimen kokoisia lapsosia vanhempineen. Seuraavat kolme tuntia kuluivatkin hikoillen ja kuunnellen iloistakiljuntaa ja kiukutteluitkua. Ilmastointi ei toiminut.
Pikkuveli - herra Myötätunto - lähetti minulle lohdutustekstarin: "Voin jo nähdä otsikot: teologi sekosi junassa. Kolme kuoli."
5 kommenttia:
;-) ja sä olet sentään entisessä työssäsi saanut siedätyshoitoa...
Myötätunnon aaltoja....
Törkeää tuo lapsen poisto lentokoneesta. Minua ahdistaa lasten huutaminen vain silloin, kun lapsi itkee hädissään tai jos vanhemmat eivät selvästikään piittaa lapsesta. Ei lapsi koko ajan kilju ja huuda, jos vanhemmat tai tarhatädit huomioivat häntä riittävästi ja ojentavat tarvittaessa. Nimenomaan siis ahdistun, en ärsyynny, ja tekee mieli mennä tyynnyttämään lasta.
Onko sitten parempi möllöttaa tuppisuuna umpimielisten ja tylyjen aikuisten seurassa... Kyllä minäkin tietty olisin mieluummin hiljaisessa junassa/bussissa, jossa saisi torkkua tai lukea rauhassa. Yleensä ne ovat kännykkään kailottavat aikuiset, jotka siellä häiritsevät. Harvemmin lapset.
(en siis tarkoita, että olet umpimielinen, se oli vain letkautus :-))
... kokemukseni mukaan kiljuvat aikuiset ovat paljon rasittavampia. :)
^Juu, niin ovat, mutta aikuisten kohdalla ei ole tabu sanoa, että kiljuminen ottaa pattiin ja voi hyvällä omallatunnolla olla pahalla tuulella :-)
Lähetä kommentti