Jouluvalmistelut ovat meillä täyttä päätä käynnissä. Koska jouluvalmistelut ovat yleensä se osa joulua, josta juhlamieli ja iloinen yhdessäolo saattavat olla kaukana, tein omat johtopäätökseni hetken valmisteluun liittyvää keskustelua kuunneltuani, ja menin huoneeseeni jaloista pois. Sammutin valot ja otin nokoset, kun en muutakaan keksinyt.
Oliko itsekästä? No, oli.
Hetki sitten minut käytiin herättämässä laittamaan kuusen kynttilöitä. Se on sellainen tekniikka-asia, jonka tekemiseen minunkin taitoni riittävät.
Kuusen kynttilöiden ripustaminen on sellainen viha-rakkaus-tunteita herättävä asia. Kun kuusenkynttilät on ihan solmussa, kukaan ei oikein tiedä miten tuo nippu saataisiin auki ja joku toistuvasti tallustaa niin läheltä maassa olevia kynttilöitä että rusahdus kynttilän rikkoutuessa jalan alla on enemmän kun lähellä, niin sanomista saattaa tulla. Sitten pitää tietysti vielä saada se tuskalla ja hiellä avattu nippu kuusen oksille jotenkin järkevästi. Joskus käy vielä niinkin, että siinä vaiheessa, kun töpseli tuikataan seinään, huomataan että joku lamppu on palanut.
Mutta kaikesta tästä huolimatta, kyllä tuo kuusi kynttilöineen silti aina loppupeleissä on kaunis. Ja kuusenkynttiöiden ripustaminenkin oli itse asiassa hauskaa. Ensi vuonna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti