Tänään vietetään tapanin- eli Stefanoksen päivää, yhtä harvoista pyhimysjuhlista, joka on jäänyt Suomen luterilaisen kirkon kirkkokalenteriin uskonpuhdistuksen jälkeen. Piakkoin on sitten toinen pyhimysjuhla eli Viattomien lasten päivä. Mielenkiitoinen ilmiö suomalaisessa kirkollisuudessa on se, että pyhimyksiä kuitenkin hyvin harvoin käsitellään saarnoissa, edes heidän omina pyhinään. Olemme protestantteja paljon tiukemmin kuin ymmärrämmekään ja joskus se näkyy vähän yllättävissäkin asioissa.
Kun kuuluu niihin onnellisiin, joka ei omista vaakaa, on oman painon arviointi hieman hankalaa. Se myös antaa mahdollisuudet rajattomaan itsensä huijaamiseen. En minä ole lihonnut, vaikka vaatteet eivät kunnolla mahdukaan kiinni, aina ne on tiukat olleet. En minä ole lihonnut, vaikka kasvot aika pyöreiltä peilikuvassa näyttävätkin, meidän suvun miehet ovat luonnostaan pyöreäkasvoisia. En minä ole lihonnut, vaikka massu tuntuukin olevan tavallista useammin tiellä, se on vain optinen harha, joka johtuu siitä, että mietin massuani.
Kunnes sitä sitten menee kylään paikkaan, jossa on vaaka. Minunkin kykyni huijata itseäni ovat rajalliset, kun vaaka näyttää aika selkeitä lukuja. Kyllä, vaaka voi joskus valehdella kilon pari suuntaan tai toiseen. Kyllä, ei pitäisi mennä vaa'alle vastasyöneenä. Ja kyllä, pitäisi vähän vähentää päällysvaatteita, koska ne lisäävät painoa. Mikään näistä asioista tuskin kuitenkaan lisää painoa kymmenen kiloa, vaan osa on ihan sitä itseään. Pakko on myöntää itselleen, että keväällä laihdutetut kilot ovat tulleet takaisin kotiin.
Ja taas voi tehdä uudenvuodenlupauksen, vaikka aikanaan naureskeli niille, jotka sellaisia tekivät.
Lupaan laihduttaa ensi vuonna.
1 kommentti:
Väittäisin, että nykyajan pyykkärin pulverit ovat syynä vaatteiden jatkuvaan kutistumiseen. Syömisellä tuskin on paljoakaan vaikutusta tuohon ilmiöön.;-)
Lähetä kommentti