Trolli

Joskus kyllä ihmettelen, että miksi ihmeessä tälle entiselle taistolaiselle, nykyiselle kapitalisti Nalle Wahlroosille annetaan niin paljon palstajulkisuutta? Miehen lausunnut kun on järjestään sitä luokkaa, joiden esittämisestä esim. netin keskustelupalstoilla saisi lisänimen trolli.

Tai no luultavasti siksi.

Wahlrooshan on nyt tässä viime aikoina ehtinyt ehdottamaan iäkkäiden äänioikeuden kaventamista, vanhusten hoidosta tinkimistä, köyhien ja rikkinäisten perheiden tukemisen lopettamista, toimeentulotuen lakkauttamista alle 25-vuotiailta, opintotuen lakkauttamista yli viisi vuotta opiskelleilta, kehitysavun lakkauttamista ynnä muuta, jotka kaikki tähtäävät vain yhteen päämäärään: että köyhiltä vietäisiin pois enemmän, jotta rikkaat saisivat pitää enemmän.

Nyt hän leikkaisi julkista sektoria. Sillä poikkeuksella tosin, että järjestys-, puolustus- ja oikeuslaitos jätettäisiin julkiselle sektorille. Totta kai. Yhteiskunta, joka toimii siten, että muutamalla prosentilla on millä mällätä ja enemmistöllä ei ole, tarvitsee vahvan väkivaltakoneiston toimiakseen. Muuten ne, joilla ei ole, saattaisivat ikävästi häiritä niitä harvoja, joilla on.

Suomalainen tapa auttaa

Eräällä keskustelupalstalla on käynnissä vireä keskustelu auttamisesta. Vartijoita moititaan. Monilla on kokemuksia siitä, miten on käyty ilmoittamassa vartijalle milloin mitäkin vaaratilannetta (epäilty sairaskohtaus/tiessä kuoppa) ja vartija ei ole tehnyt mitään. Harva on huomauttanut siitä, että koko keskustelu paljastaa myös toisen suomalaisen auttamistavan: sen, että itse ei tehdä mitään, vaan aina haetaan joku muu, "auktoriteetti", jolle käydään ilmoittamassa havaitusta epäkohdasta. Jopa hätänumeroon soittaminen omalla puhelimella tuntuu olevan monelle työlästä.

Tarkkailu

Olin ratikassa, kun se tavalliseen tapaansa pysähtyi Hakaniemen torin pysäkille, mutta ei jatkanutkaan matkaansa normaalisti, vaan jäi seisomaan siihen paikoilleen. En tiedä miksi. Oliko jokin tekninen ongelma, oltiinko edellä aikataulussa, oliko kuljettajien vuoronvaihto käynnissä. Kohtuullisen kauan siinä kuitenkin seistiin. Pieni ratikkajonokin tuli.

Kuten arvata saattaa, ratikassa alkoi pian näkyä levotonta liikehdintää. "Mikä maksaa?!" huusi takarivistä vanhempi rouva. Tosin äänensä oli niin hento, että tokkopa kuljettaja sitä kuuli, hyvä jos edes viimeinen takaneljännes.  Tuohtuneena osa matkustajista nousi vaunusta pois ja kapusi seuraavana vuorossa olevaan raitiovaunuun. Josko se kulkisi nopeammin kuin tämä ensimmäinen.

Harmittaa, että en voinut olla kärpäsenä katossa, kun vaununvaihtajat jossain vaiheessa tajusivat tuon suunnitelmansa heikkouden.

Hauskoja mainoksia

Helsinkiläinen yksityinen hammaslääkäriklinikka Hammaspeikko on tehnyt aika hauskoja mainosvideoita. Niissä esiintyy "Ketonen ja Myllyrinne"-sarjassa niin ikään näytellyt Ville Myllyrinne.

Videot löytyvät mm. Youtubesta.

Hammaspeikon nukutushoito

"Kirpeä suihku"

Kallis hoito
 

Syömässä

Kävin hienostoravintolassa syömässä. Mielenkiintoinen kokemus. Noissa ravintoloissa selvästi on tarkoitus, että sinne tullaan porukalla, istutaan iltaa ja jutellaan, ruoka tulee siinä sitten jossain vaiheessa jne... Kun menet sinne yksin, olo tulee aika yksinäiseksi ja aika kuluu hitaasti. Onneksi on kännykkä, siinä matopeli ja pöytään tuodaan leipää.

Henkilökunta oli ystävällistä, mutta liiankin huolehtivaista minun makuuni. Kun kävivät pari-kolmekin kertaa varmistamassa että minulla on kaikki hyvin ja kivaa - ja joka kerralla olin onnistunut sullomaan posket täyteen leipää tai ruokaa ja siinä sitten nyökyttelin tai mutisin suu täynnä että kivaa on. Se oli hieman kiusallista. Olisi tehnyt mieli sanoa, että minulle riittäisi kun vain toisitte sen ruoan pöytään ettekä huutaisi minulle, niin olisin onnellinen pikku leiriläinen.

Tippaamiskulttuuri... Kun muutin maalta kaupunkiin, olin kova tippaamaan, koska ajattelin että niin täytyy tehdä. Tippasin ihan sellaisissa "lähes" pikaruokapaikan tasoisissakin paikoissa ja sain aika yllättyneitä katseita henkilökunnalta. Sitten lopetin tippaamisen.

Mutta nyt tuli jotenkin sellainen olo, että olisi pitänyt tipata.

Kuuluuko se kulttuuriin täällä, rikoinko jotain ravintolasääntöä?

Nemesis

Muinaiskreikka eli koinee-kreikka, vanha nemesikseni, iskee jälleen. Ankaran lukemisen jälkeen menin tänään tenttiin. Ensimmäisen osion uskon menneen läpi (syytäkin olisi näillä toistomäärillä). 2.osio osoittautui himpskutin hankalaksi. Kas kun siinä kävi sitten niin, että minulta oli jäänyt koealue vähän vajaaksi. En huomannut opiskella partisiippia lainkaan. Ja tietysti melkein puolet kokeesta käsitteli partisiippia ja sen jännittäviä muotoja. Ei indikatiivin imperfektiä (jonka muotoja olen 1.5 kuukautta tankannut ulkoa). Ei konjunktiivia. Ei infinitiiviä. Ei imperatiivia. Vaan partisiippia.

Ja tietysti 2.aoristia, jota sitäkään en osaa kunnolla. Ja taisi siellä vilahtaa myös nominatiivien 3.deklinaatio.

Onneksi tämä ei nyt tähän kaadu, aina voi käydä uusimassa, mutta harmittaa silti ihan vietävästi.

Suositus

Kannattaa kyllä tutustua tähän kirjaan.

Miksi; vihje löytyy tuon arvostelun loppupuolelta :-)