sunnuntai 23. syyskuuta 2012
torstai 20. syyskuuta 2012
Jeesuksen vaimo
Teologien maailma kohisee (vai kohiseeko) tällä hetkellä noin käyntikortin kokoisesta papyruksenpalasta, joka on ajoitettu 300-luvulle. Siinä mainitaan Jeesus niminen henkilö, joka käyttää tekstinpätkässä Maria-nimisestä naisesta sanaa "vaimoni". Marian voisi tietysti ajatella tarkoittavan Magdalan Mariaa ja repaleisen tekstinkappaleen suorastaan todistavan, että Dan Brownin kristinuskokriittinen teos "Da Vinci koodi" voisikin olla totta (tosin kirja edelleen vilisisi ihan käsittämättömiä asiavirheitä, mutta ei siitä enempää).
Kirkko- ja kristinuskokielteiseksi usein syytetty Hesari revitteli heti oikein kunnon otsikot: papyruksen pala kuulemma todistaa nyt, että varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen naimisissa. Näkemys on täysin Hesarin toimittajien tekemä karkea yleistys, papyruspalaa (jonka tutkijat ovat nimenneet kunnianhimoisella nimellä "Jeesuksen vaimon evankeliumi") tutkinut Harvardin yliopiston professori Karen King ei - evankeliumille annetusta nimestä huolimatta - väitä mitään sellaista. Sen sijaan hän toteaa tieteellisen maltillisesti, että papyruspala osoittaa ainoastaan sen, että jo 300-luvulla kristityt kiistellessään aviosäädystä ja selibaatista vetosivat Jeesuksen siviilisäätyyn.
Teksti on käsialatutkimuksen perusteella ajoitettu 300-luvulle, mutta King itse teoretisoi, että se voisi olla kopio 100-luvulla tehdystä käsikirjoituksesta. Tämä puhdas hypoteesi perustuu siihen, että King näkee n. kahdeksan rivin mittaisessa tekstinpätkässä yhtäläisyyksiä gnostilaisiin evankeliumeihin ja toisaalta vastineen kirkkoisien kirjoituksille. Me kun tiedämme, että 100-luvulla eläneet kirkkoisät kirjoittivat Jeesuksen aviottomuudesta. Tieteellinen päättely siis lähtee siitä, että jos jotain puollettiin ,niin täytyi olla myös vastustajia. King teoretisoi, että "Jeesuksen vaimon evankeliumi" olisi sellaisen ryhmittymän teksti, joka mahdollisesti suhtautui myönteisesti ajatukseen Jeesuksen avioliitosta ja naisten opetuslapseuteen. Mitään muuta tekstinpätkä ei oikeastaan todista.
Eikä uutisessa sinällään ole edes mitään yllättävää teologille. On ihan yleistä tietoa, että Uudessa testamentissa olevien neljän evankeliumin lisäksi oli olemassa lukuisia muitakin evankeliumeita, joita ei ole säilynyt jälkipolville kuin korkeintaan viittauksina kirkkoisien kirjoituksissa tai sitten repaleisina kappaleina. Välillä on löytynyt kokonaisiakin evankeliumeita (kuten mm. Tuomaan evankeliumi).
Yhteistä näille kaikille löydöksille on ollut se, että viime kädessä ne puhuvat hyvin toisenlaisesta Jeesuksesta mitä evankeliumit. Ne edustavat ns. gnostilaista kristillisyyttä, joka oli kovin kovin erilaista kuin Uuden testamentin kristillisyys. Gnostilaisuus sisälsi uskomuksen siitä, että Jeesus toi tullessaan "salaista tietoa" (gnosista) jonka hän uskoi pienelle sisäpiirilleen. Tämän tiedon avulla ihmisen oli mahdollista kokea eräänlainen "valaistuminen" jossa hän pääsi kosketuksiin todellisen Jumalan kanssa.
Gnostilaisuus suhtautui hyvin kielteisesti maalliseen maailmaan, jota pidettiin alemman "luoja-jumalan" luomuksena ja siten epätäydellisenä, josta "irtaantuminen" salaisen tiedon avulla eräänlaiseen filosofiseen ideoiden maailmaan oli gnostikkojen tavoitteena. Gnostilaisuus siis tuskin piti sisällään oppia ihmis-Jeesuksesta, joka meni naimisiin ja hankki lapsia ja josta myöhemmät kristityt vallanhimoissaan tekivät "Jumalan" (niin kuin Brown hengenheimolaisineen väittää). Gnostilaisuus kun myös piti sisällään sen uskomuksen, että Jeesus oli "yliluonnollinen olento".
Lisäksi sanottakoon vielä se, että kaikki nämä gnostilaiset evankeliumit ovat nuorempia kuin Uuden testamentin evankeliumit. Markuksen evankeliumi on evankeliumeista vanhin, kirjoitettu todennköisesti 70-luvulla. Millä ihmeen perusteella siis 300-luvulla kirjoitettu teksti olisi enemmän "oikeassa" kuin 230 vuotta aiemmin kirjoitettu teksti?
Nämä kaanonin ulkopuolelle jääneet evankeliumit eivät siis "kumoa" tai "mullista" sitä mitä kristinuskossa tiedetään Jeesuksesta. Ne tuovat esille ainoastaan sen, että kristinuskon alkuvaihe oli paljon värikkäämpi ja monenlaisten tulkintojen kattama. Mutta se, että tämä kirjavuus osoittaisi kristinuskon kestämättömäksi tai valheelliseksi, on historian vääristämistä. Sen käsittäminen ei vaadi kristillistä uskoa, vaan ainoastaan historian lukutaitoa. Ja se taas tuntuu suomalaiselta medialta puuttuvan.
Kirkko- ja kristinuskokielteiseksi usein syytetty Hesari revitteli heti oikein kunnon otsikot: papyruksen pala kuulemma todistaa nyt, että varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen naimisissa. Näkemys on täysin Hesarin toimittajien tekemä karkea yleistys, papyruspalaa (jonka tutkijat ovat nimenneet kunnianhimoisella nimellä "Jeesuksen vaimon evankeliumi") tutkinut Harvardin yliopiston professori Karen King ei - evankeliumille annetusta nimestä huolimatta - väitä mitään sellaista. Sen sijaan hän toteaa tieteellisen maltillisesti, että papyruspala osoittaa ainoastaan sen, että jo 300-luvulla kristityt kiistellessään aviosäädystä ja selibaatista vetosivat Jeesuksen siviilisäätyyn.
Teksti on käsialatutkimuksen perusteella ajoitettu 300-luvulle, mutta King itse teoretisoi, että se voisi olla kopio 100-luvulla tehdystä käsikirjoituksesta. Tämä puhdas hypoteesi perustuu siihen, että King näkee n. kahdeksan rivin mittaisessa tekstinpätkässä yhtäläisyyksiä gnostilaisiin evankeliumeihin ja toisaalta vastineen kirkkoisien kirjoituksille. Me kun tiedämme, että 100-luvulla eläneet kirkkoisät kirjoittivat Jeesuksen aviottomuudesta. Tieteellinen päättely siis lähtee siitä, että jos jotain puollettiin ,niin täytyi olla myös vastustajia. King teoretisoi, että "Jeesuksen vaimon evankeliumi" olisi sellaisen ryhmittymän teksti, joka mahdollisesti suhtautui myönteisesti ajatukseen Jeesuksen avioliitosta ja naisten opetuslapseuteen. Mitään muuta tekstinpätkä ei oikeastaan todista.
Eikä uutisessa sinällään ole edes mitään yllättävää teologille. On ihan yleistä tietoa, että Uudessa testamentissa olevien neljän evankeliumin lisäksi oli olemassa lukuisia muitakin evankeliumeita, joita ei ole säilynyt jälkipolville kuin korkeintaan viittauksina kirkkoisien kirjoituksissa tai sitten repaleisina kappaleina. Välillä on löytynyt kokonaisiakin evankeliumeita (kuten mm. Tuomaan evankeliumi).
Yhteistä näille kaikille löydöksille on ollut se, että viime kädessä ne puhuvat hyvin toisenlaisesta Jeesuksesta mitä evankeliumit. Ne edustavat ns. gnostilaista kristillisyyttä, joka oli kovin kovin erilaista kuin Uuden testamentin kristillisyys. Gnostilaisuus sisälsi uskomuksen siitä, että Jeesus toi tullessaan "salaista tietoa" (gnosista) jonka hän uskoi pienelle sisäpiirilleen. Tämän tiedon avulla ihmisen oli mahdollista kokea eräänlainen "valaistuminen" jossa hän pääsi kosketuksiin todellisen Jumalan kanssa.
Gnostilaisuus suhtautui hyvin kielteisesti maalliseen maailmaan, jota pidettiin alemman "luoja-jumalan" luomuksena ja siten epätäydellisenä, josta "irtaantuminen" salaisen tiedon avulla eräänlaiseen filosofiseen ideoiden maailmaan oli gnostikkojen tavoitteena. Gnostilaisuus siis tuskin piti sisällään oppia ihmis-Jeesuksesta, joka meni naimisiin ja hankki lapsia ja josta myöhemmät kristityt vallanhimoissaan tekivät "Jumalan" (niin kuin Brown hengenheimolaisineen väittää). Gnostilaisuus kun myös piti sisällään sen uskomuksen, että Jeesus oli "yliluonnollinen olento".
Lisäksi sanottakoon vielä se, että kaikki nämä gnostilaiset evankeliumit ovat nuorempia kuin Uuden testamentin evankeliumit. Markuksen evankeliumi on evankeliumeista vanhin, kirjoitettu todennköisesti 70-luvulla. Millä ihmeen perusteella siis 300-luvulla kirjoitettu teksti olisi enemmän "oikeassa" kuin 230 vuotta aiemmin kirjoitettu teksti?
Nämä kaanonin ulkopuolelle jääneet evankeliumit eivät siis "kumoa" tai "mullista" sitä mitä kristinuskossa tiedetään Jeesuksesta. Ne tuovat esille ainoastaan sen, että kristinuskon alkuvaihe oli paljon värikkäämpi ja monenlaisten tulkintojen kattama. Mutta se, että tämä kirjavuus osoittaisi kristinuskon kestämättömäksi tai valheelliseksi, on historian vääristämistä. Sen käsittäminen ei vaadi kristillistä uskoa, vaan ainoastaan historian lukutaitoa. Ja se taas tuntuu suomalaiselta medialta puuttuvan.
Varusteet
Vartiointialan erikoisuus on, että vartiointiliikkeet eivät yleensä anna sinulle mitään muita työvälineitä kuin vaatteet päälle. Onnekkaimmilla saattaa olla kohteissa yhteiskäyttöön tarkoitettuja varusteita, mutta valitettavan usein ne ovat huonokuntoisia. Jos niitä edes on, yllättävän moni vartija "unohtaa" vyölleen tai taskuunsa yhteiset, hyvät varusteet. Varsinkin kohteissa, joissa ei ole ns. vakiporukkaa töissä, vaan keikkalaisia. Niinpä jos vartijanalku haluaa itselleen omat varusteet, hän ostaa ne itse.
Minulla on ollut aina vikana olla vähän "hifistelijä" eli tavaran ostaja ja kerääjä. Vartiointikamani olen kerännyt pikku hiljaa vuosien varrella lukemalla suosituksia ja työkavereilta kyselemällä. Kerrotaan nyt sitten kaikille mitä minä omistan ja töissäni kannan:
Ensinnäkin kengät. Ensimmäinen työnantajni vartiointialalla oli siitä harvinainen työnantaja, että se antoi tuolloin työvaatteiden lisäksi vartijoilleen ikiomaksi turvakengät. Minä sain lyhytvartiset, koska olin menossa myymäläkohteisiin. En ole kovin montaa tavannut, joka olisi niitä kenkiä kehunut. Itse niitä käytin aikani, kuuliainen kun olin, kunnes siirryin käyttämään omia maihareitani, joita olen siitä asti pitänyt pukukohteissakin. Hyvät kengät on aika tärkeät työssä, jossa seistään ja kävellään koko ajan. Firman turvakengistä minulle tuli yhden ikimuistoisen kerran rakko jalkaan vuorosta, jossa istuin koko ajan pysäköidyssä autossa. Toisella kerralla kävelin tasaista maata pitkin ja nilkka pyörähti yhtäkkiä sydäntäpysäyttävän inhalla tavalla. Onneksi ei sattunut mitään. Turvakenkien nyt tulisi kuitenkin tukea myös nilkkoja. Sen jälkeen siirsin ne kengät eläkkeelle.
Ensimmäiset itse kustannetut kenkäni olivat Haix Airpower Pro kengät. Kalliit, mutta todella mukavat jalassa. Vedenpitävät Gore-tex-kalvon ansiosta (tosin rehellisyyden nimissä en tätä ominaisuutta juuri tarvinnut, niitä myymäläkohteita kun tein). Kuivuivat nopeasti. Tämä tuli testattua rippileirillä, jossa kahlasin polvea myöten vedensekaisessa lumisohjossa hakiessani rautakankea, jonka muistaakseni Valtteri oli unohtanut jäälle avannon viereen. Olivat ainoat kenkäni koko leirillä ja työtoverit lohduttivat, että ne olisivat varmaan kesällä kuivat. Mutta ähäskutti, olivat jo illalla kuivat.
Huono puoli: kovassa pakkasessa kengän pohjat jäätyivät nopeasti ja lumi pakkautui pohjien uriin niin, että sisälle astuessa hetki oli kuin olisin ollut luistinradalla. Hyvin epämiellyttävä tunne.
Kengät hajosivat kahden vuoden säännöllisen käytön jälkeen. Uskoisin hajoamisen taustalla olleen valmistusvirheen, koska molempien kenkien pohjalliset halkesivat täsmälleen samasta kohdasta. Takuu oli kuitenkin jo mennyt, joten se siitä. Suutari taas arvioi, että kenkien korjaaminen tulisi kalliiksi ja olisi ajantuhlausta, koska liimaus tuskin pitäisi kovin kauaa.
Uudet kengät ovat nyt palvelleet puoli vuotta. Pitkään mietin että sijoittaisinko rahani taas Haixiin, mutta päätin sitten kokeilla halvempaa mallia. Ostin sitten Magnum Classic-merkkiset maiharit. Päinvastoin kuin Haixit, jotka olivat turvakengät, nämä ovat ihan tavalliset kengät. Niissä ei ole Gore-texiä, mutta nahkakengät nyt saa vedenpitäviksi plankkaamalla. Ja edelleen, työskentelen 99% ajastani sisätiloissa.
Toistaiseksi kenkien suhteen ei ole mitään muuta valittamista, paitsi että toisen kengän pohja on alkanut narisemaan kävellessä. Se ottaa ärsyttävällä tavalla korviin, kun tallustaa yksin huoltokäytäviä tarkastamassa.
Minulla on ollut aina vikana olla vähän "hifistelijä" eli tavaran ostaja ja kerääjä. Vartiointikamani olen kerännyt pikku hiljaa vuosien varrella lukemalla suosituksia ja työkavereilta kyselemällä. Kerrotaan nyt sitten kaikille mitä minä omistan ja töissäni kannan:
Ensinnäkin kengät. Ensimmäinen työnantajni vartiointialalla oli siitä harvinainen työnantaja, että se antoi tuolloin työvaatteiden lisäksi vartijoilleen ikiomaksi turvakengät. Minä sain lyhytvartiset, koska olin menossa myymäläkohteisiin. En ole kovin montaa tavannut, joka olisi niitä kenkiä kehunut. Itse niitä käytin aikani, kuuliainen kun olin, kunnes siirryin käyttämään omia maihareitani, joita olen siitä asti pitänyt pukukohteissakin. Hyvät kengät on aika tärkeät työssä, jossa seistään ja kävellään koko ajan. Firman turvakengistä minulle tuli yhden ikimuistoisen kerran rakko jalkaan vuorosta, jossa istuin koko ajan pysäköidyssä autossa. Toisella kerralla kävelin tasaista maata pitkin ja nilkka pyörähti yhtäkkiä sydäntäpysäyttävän inhalla tavalla. Onneksi ei sattunut mitään. Turvakenkien nyt tulisi kuitenkin tukea myös nilkkoja. Sen jälkeen siirsin ne kengät eläkkeelle.
Ensimmäiset itse kustannetut kenkäni olivat Haix Airpower Pro kengät. Kalliit, mutta todella mukavat jalassa. Vedenpitävät Gore-tex-kalvon ansiosta (tosin rehellisyyden nimissä en tätä ominaisuutta juuri tarvinnut, niitä myymäläkohteita kun tein). Kuivuivat nopeasti. Tämä tuli testattua rippileirillä, jossa kahlasin polvea myöten vedensekaisessa lumisohjossa hakiessani rautakankea, jonka muistaakseni Valtteri oli unohtanut jäälle avannon viereen. Olivat ainoat kenkäni koko leirillä ja työtoverit lohduttivat, että ne olisivat varmaan kesällä kuivat. Mutta ähäskutti, olivat jo illalla kuivat.
Huono puoli: kovassa pakkasessa kengän pohjat jäätyivät nopeasti ja lumi pakkautui pohjien uriin niin, että sisälle astuessa hetki oli kuin olisin ollut luistinradalla. Hyvin epämiellyttävä tunne.
Kengät hajosivat kahden vuoden säännöllisen käytön jälkeen. Uskoisin hajoamisen taustalla olleen valmistusvirheen, koska molempien kenkien pohjalliset halkesivat täsmälleen samasta kohdasta. Takuu oli kuitenkin jo mennyt, joten se siitä. Suutari taas arvioi, että kenkien korjaaminen tulisi kalliiksi ja olisi ajantuhlausta, koska liimaus tuskin pitäisi kovin kauaa.
Uudet kengät ovat nyt palvelleet puoli vuotta. Pitkään mietin että sijoittaisinko rahani taas Haixiin, mutta päätin sitten kokeilla halvempaa mallia. Ostin sitten Magnum Classic-merkkiset maiharit. Päinvastoin kuin Haixit, jotka olivat turvakengät, nämä ovat ihan tavalliset kengät. Niissä ei ole Gore-texiä, mutta nahkakengät nyt saa vedenpitäviksi plankkaamalla. Ja edelleen, työskentelen 99% ajastani sisätiloissa.
Toistaiseksi kenkien suhteen ei ole mitään muuta valittamista, paitsi että toisen kengän pohja on alkanut narisemaan kävellessä. Se ottaa ärsyttävällä tavalla korviin, kun tallustaa yksin huoltokäytäviä tarkastamassa.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Kun luottamus menee
Junassa humaltunut nainen tilittää koko junaosastolle miehistä:
"En luota miehiin. Miehet pettää aina. Yhteen mieheen luotin 20 vuotta. Sitten se meni ja kuoli. Enää en luota. Aina ne pettää."
"En luota miehiin. Miehet pettää aina. Yhteen mieheen luotin 20 vuotta. Sitten se meni ja kuoli. Enää en luota. Aina ne pettää."
maanantai 10. syyskuuta 2012
Nainen, tiedä rajasi!
Tämä video taisi olla kerran Millanin blogissa, mutta laitan sen nyt tännekin, koska video on hauska/traaginen, koska siinä esitetyt mielipiteet on oikeasti joskus esitetty "tieteellisissä" piireissä. Ja löytyyhän edelleenkin paljon ihmisiä, jotka uskovat suurin piirtein samalla tavalla mitä videossa kuvataan.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Mediakriittisyys
Mediaan voi luottaa. Vai mitä?
Hyvä esimerkki puolueettomasta mediasta, tuosta vallan vahtikoirasta ja sen "pikkuveljestä", kansalaismediasta, on "tapaus Trayvon Martin". Lyhyesti kys. amerikkalainen tapahtuma: Trayvon Martin oli 17-vuotias tummaihoinen poika, jonka 28-vuotias latinomies George Zimmerman ampui kuoliaaksi Sanfordissa, Floridassa helmikuun 26.päivänä 2012. Trayvon Martin oli kylässä isänsä ja tämän morsiamen luona Sanfordissa sijaitsevassa aidatussa yhteisössä, jossa toimivan "kodinturvajoukkojen" johtaja George Zimmerman oli. Tuona iltana Martin oli poistumassa kaupasta ostettuaan sieltä karkkia, kun Zimmerman näki hänet. Zimmerman lähti seuraamaan Martinia soittaen samalla poliisille ja kertoi seuraavansa "oudosti käyttäytyvää, mahdollisesti huumeissa olevaa nuorta miestä". Samaan aikaan Martin puhui puhelimessa tyttöystävänsä kanssa ja kertoi häntä seuraavasta oudosta miehestä. Tyttöystävä kehotti Martinia juoksemaan karkuun. Zimmerman puolestaan kertoi omassa puhelimessaan poliisille, että Martin juoksee. Tähän poliisi totesi, ettei Zimmermanin tarvinnut seurata Martinia, sillä partio oli jo tulossa. Zimmerman kuitenkin lähti takaa-ajoon ja pian puhelu poliisin kanssa päättyi.
Ensimmäisen poliisin saapuessa paikalle Zimmermanin nenästä ja takaraivosta valui verta ja Trayvon Martin makasi kuolleena maassa. Zimmerman kertoi Martinin hyökänneen hänen kimppuunsa ja että hän oli itsepuolustuksena ampunut tätä kerran rintaan. Poliisi kuulusteli Zimmermania tuntien ajan ja vapautti tämän sitten, koska katsoi, että Zimmerman oli toiminut itsepuolustukseksi. Myöhempi tutkimus osoitti, että Martin ei ollut minkään päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena ja hän oli aseeton.
Asiasta nousi kohu. Mustaihoinen 17-vuotias aseeton poika ammutaan ja poliisi katsoo, että rikosta ei ole tapahtunut? Useat tahot aina presidentti Barack Obamaa myöten vaativat, että asia oli tutkittava kunnolla. Tuhannet ihmiset osallistuivat protestimarsseille, joissa vaadittiin George Zimmermanin pidättämistä. 45 päivää Trayvon Martinin kuolemasta Zimmerman antautui uudelleen poliisille ja hänet asetettiin syytteeseen epäiltynä murhasta.
Koska oikeuskäsittely on yhä kesken ja tiedot tapahtumista ovat ristiriidassa (julkisuuteen tulleet todistajat ovat antaneet asiasta erilaisia tietoja) media on pyrkinyt valitsemaan puolensa.
Osa tätä taktiikkaa on ollut kuvamanipulaatio. Lehdet ja tv-uutiset ovat esittäneet molemmista osapuolista ilmeisen tarkkaan valittuja kuvia: joissain kuvissa esiintyy roteva Zimmerman vangin haalarissa ja vastapuolella lapsenkasvoinen Trayvon Martin. Paitsi että molemmat kuvat ovat useita vuosia vanhoja: Zimmermanin pidätyskuva on useita vuosia vanha liittyen täysin toiseen tapaukseen; Martinin babyface-kuva on niin ikään useita vuosia vanha. Kuvien tarkoitus lienee selvä: roteva, vaarallisen näköinen mies ampuu kiltin pojan. Samoin Zimmermanin väkivaltarikostaustaa on retosteltu: vuonna 2005 hän oli tönäissyt baarissa alkoholitarkastajaa ja kuukautta myöhemmin hän sai lähestymiskiellon tyttöystävältään.
Netissä taas bloggaajat ovat esitelleet kuvia, jossa poseeraa puoli alaston nuori mies reteään ja rehvakkaaseen "gängstä"-tyyliin tupakka huulella roikkuen keskisormet pystyssä. Kuvan väitetään esittävän Trayvon Martinia. Tämänkin kuvan tarkoitus lienee selvä: tällainen gangsteri Trayvon Martin oikeasti oli, hänestä on helppo uskoa, että hän hyökkäsi Zimmermanin kimppuun ja tämä toimi itsepuolustuksena.Samalla on kerrottu myös Martinin rikostausta: hänet oli erotettu koulusta, koska hänen hallustaan oli löytynyt pieni määrä marihuanaa ja aiemmin koulun vartija oli löytänyt hänen hallustaan naisten koruja ja ruuvimeisselin, jota kuvailtiin "murtovälineeksi".
Paitsi että kuvassa esiintyvä nuori mies ei ole Trayvon Martin, vaan joku aivan toinen asiaan millään tavalla liittymätön teinipoika.
Tuota valheellista tietoa esitti "kansalaismedia", siis bloggaajat ja keskustelupalstoilla kirjoittelevat ihmiset. Mutta onneksi oikea media ei sorru väärään informaation levittämiseen.
NBC ja siihen kytköksissä oleva uutistaho julkaisivat omissa ohjelmissaan pätkän Zimmermanin ja poliisin puhelinkeskustelun nauhoitusta, jossa Zimmerman kuvailee Martinia sanoen: "This guy looks like he's up to no good. He looks black." Zimmermanille annetaan siis selkeä motiivi: hän oli rasisti, joka rotuprofiloi Martinin rikolliseksi, koska hän oli mustaihoinen nuori mies ja päätti toimia. CNN puolestaan väitti ja uutisoi, että nauhoilta kuulee miten Zimmerman käyttää Martinista nimitystä "fucking coons" mikä on tummaihoisista ihmisistä käytetty rasistinen nimitys.
Paitsi että CNN korjasi myöhemmin uutisointiaan: "coons" olikin itse asiassa "cold" (kylmä) tai sitten "punks", joka ei ole rasistinen haukkumasana, vaikka toki haukkumasana onkin.
Ja mitä sitten taas NBC:n uutisointiin tuli? Paljastui, että koko juttu olikin vain editointia. Zimmerman ja poliisi käyvät puhelimessa seuraavanlaisen keskustelun:
Zimmerman: "This guy looks like he's up to no good. Or he's on drugs or something. It's raining and he's just walking around, looking about."
Poliisi: "OK, and this guy, is he black, white or Hispanic?"
Zimmerman: "He looks black."
NBC siis editoi pois kokonaan ne osiot, jotka osoittivat, että Zimmerman kuvaillessaan Martinin ihonväriä vain vastasi poliisin kysymykseen, joka koski Martinin ihonväriä.
NBC pyysi myöhemmin anteeksi "virhettään". Fox-kanavan Geraldo Rivera puolestaan ehätti syyttämään NBC:tä siitä, että nämä olivat valinneet puolensa ja halusivat saada Zimmermanin tuomituksi.
Tosin ei kauaa mennyt, kun Rivera itse oli kohun keskellä. Hän meni ja totesi, että Trayvon Martin oli pukeutumisensa johdosta ainakin yhtä paljon vastuussa kuolemastaan kuin George Zimmerman. Martin oli nimittäin pukeutunut huppariin, mitä Rivera kutsui gangsteri-pukeutumiseksi, jota mustien ja latinoiden tulisi välttää. Asiasta nousi valtava kohu ja USA:n kongressissakin jotkut edustajat pukeutuivat huppariin protestina.
Myös Rivera pyysi anteeksi.
Hyvä esimerkki puolueettomasta mediasta, tuosta vallan vahtikoirasta ja sen "pikkuveljestä", kansalaismediasta, on "tapaus Trayvon Martin". Lyhyesti kys. amerikkalainen tapahtuma: Trayvon Martin oli 17-vuotias tummaihoinen poika, jonka 28-vuotias latinomies George Zimmerman ampui kuoliaaksi Sanfordissa, Floridassa helmikuun 26.päivänä 2012. Trayvon Martin oli kylässä isänsä ja tämän morsiamen luona Sanfordissa sijaitsevassa aidatussa yhteisössä, jossa toimivan "kodinturvajoukkojen" johtaja George Zimmerman oli. Tuona iltana Martin oli poistumassa kaupasta ostettuaan sieltä karkkia, kun Zimmerman näki hänet. Zimmerman lähti seuraamaan Martinia soittaen samalla poliisille ja kertoi seuraavansa "oudosti käyttäytyvää, mahdollisesti huumeissa olevaa nuorta miestä". Samaan aikaan Martin puhui puhelimessa tyttöystävänsä kanssa ja kertoi häntä seuraavasta oudosta miehestä. Tyttöystävä kehotti Martinia juoksemaan karkuun. Zimmerman puolestaan kertoi omassa puhelimessaan poliisille, että Martin juoksee. Tähän poliisi totesi, ettei Zimmermanin tarvinnut seurata Martinia, sillä partio oli jo tulossa. Zimmerman kuitenkin lähti takaa-ajoon ja pian puhelu poliisin kanssa päättyi.
Ensimmäisen poliisin saapuessa paikalle Zimmermanin nenästä ja takaraivosta valui verta ja Trayvon Martin makasi kuolleena maassa. Zimmerman kertoi Martinin hyökänneen hänen kimppuunsa ja että hän oli itsepuolustuksena ampunut tätä kerran rintaan. Poliisi kuulusteli Zimmermania tuntien ajan ja vapautti tämän sitten, koska katsoi, että Zimmerman oli toiminut itsepuolustukseksi. Myöhempi tutkimus osoitti, että Martin ei ollut minkään päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena ja hän oli aseeton.
Asiasta nousi kohu. Mustaihoinen 17-vuotias aseeton poika ammutaan ja poliisi katsoo, että rikosta ei ole tapahtunut? Useat tahot aina presidentti Barack Obamaa myöten vaativat, että asia oli tutkittava kunnolla. Tuhannet ihmiset osallistuivat protestimarsseille, joissa vaadittiin George Zimmermanin pidättämistä. 45 päivää Trayvon Martinin kuolemasta Zimmerman antautui uudelleen poliisille ja hänet asetettiin syytteeseen epäiltynä murhasta.
Koska oikeuskäsittely on yhä kesken ja tiedot tapahtumista ovat ristiriidassa (julkisuuteen tulleet todistajat ovat antaneet asiasta erilaisia tietoja) media on pyrkinyt valitsemaan puolensa.
Osa tätä taktiikkaa on ollut kuvamanipulaatio. Lehdet ja tv-uutiset ovat esittäneet molemmista osapuolista ilmeisen tarkkaan valittuja kuvia: joissain kuvissa esiintyy roteva Zimmerman vangin haalarissa ja vastapuolella lapsenkasvoinen Trayvon Martin. Paitsi että molemmat kuvat ovat useita vuosia vanhoja: Zimmermanin pidätyskuva on useita vuosia vanha liittyen täysin toiseen tapaukseen; Martinin babyface-kuva on niin ikään useita vuosia vanha. Kuvien tarkoitus lienee selvä: roteva, vaarallisen näköinen mies ampuu kiltin pojan. Samoin Zimmermanin väkivaltarikostaustaa on retosteltu: vuonna 2005 hän oli tönäissyt baarissa alkoholitarkastajaa ja kuukautta myöhemmin hän sai lähestymiskiellon tyttöystävältään.
Netissä taas bloggaajat ovat esitelleet kuvia, jossa poseeraa puoli alaston nuori mies reteään ja rehvakkaaseen "gängstä"-tyyliin tupakka huulella roikkuen keskisormet pystyssä. Kuvan väitetään esittävän Trayvon Martinia. Tämänkin kuvan tarkoitus lienee selvä: tällainen gangsteri Trayvon Martin oikeasti oli, hänestä on helppo uskoa, että hän hyökkäsi Zimmermanin kimppuun ja tämä toimi itsepuolustuksena.Samalla on kerrottu myös Martinin rikostausta: hänet oli erotettu koulusta, koska hänen hallustaan oli löytynyt pieni määrä marihuanaa ja aiemmin koulun vartija oli löytänyt hänen hallustaan naisten koruja ja ruuvimeisselin, jota kuvailtiin "murtovälineeksi".
Paitsi että kuvassa esiintyvä nuori mies ei ole Trayvon Martin, vaan joku aivan toinen asiaan millään tavalla liittymätön teinipoika.
Tuota valheellista tietoa esitti "kansalaismedia", siis bloggaajat ja keskustelupalstoilla kirjoittelevat ihmiset. Mutta onneksi oikea media ei sorru väärään informaation levittämiseen.
NBC ja siihen kytköksissä oleva uutistaho julkaisivat omissa ohjelmissaan pätkän Zimmermanin ja poliisin puhelinkeskustelun nauhoitusta, jossa Zimmerman kuvailee Martinia sanoen: "This guy looks like he's up to no good. He looks black." Zimmermanille annetaan siis selkeä motiivi: hän oli rasisti, joka rotuprofiloi Martinin rikolliseksi, koska hän oli mustaihoinen nuori mies ja päätti toimia. CNN puolestaan väitti ja uutisoi, että nauhoilta kuulee miten Zimmerman käyttää Martinista nimitystä "fucking coons" mikä on tummaihoisista ihmisistä käytetty rasistinen nimitys.
Paitsi että CNN korjasi myöhemmin uutisointiaan: "coons" olikin itse asiassa "cold" (kylmä) tai sitten "punks", joka ei ole rasistinen haukkumasana, vaikka toki haukkumasana onkin.
Ja mitä sitten taas NBC:n uutisointiin tuli? Paljastui, että koko juttu olikin vain editointia. Zimmerman ja poliisi käyvät puhelimessa seuraavanlaisen keskustelun:
Zimmerman: "This guy looks like he's up to no good. Or he's on drugs or something. It's raining and he's just walking around, looking about."
Poliisi: "OK, and this guy, is he black, white or Hispanic?"
Zimmerman: "He looks black."
NBC siis editoi pois kokonaan ne osiot, jotka osoittivat, että Zimmerman kuvaillessaan Martinin ihonväriä vain vastasi poliisin kysymykseen, joka koski Martinin ihonväriä.
NBC pyysi myöhemmin anteeksi "virhettään". Fox-kanavan Geraldo Rivera puolestaan ehätti syyttämään NBC:tä siitä, että nämä olivat valinneet puolensa ja halusivat saada Zimmermanin tuomituksi.
Tosin ei kauaa mennyt, kun Rivera itse oli kohun keskellä. Hän meni ja totesi, että Trayvon Martin oli pukeutumisensa johdosta ainakin yhtä paljon vastuussa kuolemastaan kuin George Zimmerman. Martin oli nimittäin pukeutunut huppariin, mitä Rivera kutsui gangsteri-pukeutumiseksi, jota mustien ja latinoiden tulisi välttää. Asiasta nousi valtava kohu ja USA:n kongressissakin jotkut edustajat pukeutuivat huppariin protestina.
Myös Rivera pyysi anteeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)