Koirajuttuja

Pidän kovasti snautsereista ja haaveenani on, että jonain päivänä minulla olisi ihkaoma kääpiö-, suur- tai ihan vaan tavallinen snautseri. Pidän kyseisten koirien ulkonäöstä ja käppänäkokemukseni perusteella myös käppänän luonteesta.

Mutta, mutta.... Minä en pidä trimmaamisesta. Nykyinen käppänä ajellaan koneella aina kun alkaa näyttää siltä, että nyt se olisi tarpeen. Kyseinen toimenpide on luultavasti pilannut sen turkin laadun ja muuta hirveää, koira ei ole siitä valittanut. Ei se tietenkään ajelemisesta pidä, mutta ei se pitänyt nyppimisestäkään.

Enkä pidä näyttelyistä. Eivät kiinnosta.

Mistä siis löydän kasvattajan, joka myisi minulle käppänän, snautserin tai suursnautserin, jos jo heti ilmoitan, että meillä ajellaan ja näytelmissä ei käydä? Palveluskoiralajit kyllä kiinnostavat, eli suursnautserin kasvattajia se varmasti helpottaa.

Tunnen alemmuutta, kun partanaamakeskusteluissa puhutaan innolla nyppimisistä ja näyttelyistä.

Jänönen

Kuten kaikki opintojani viime aikoina seuranneet tietävät, minulla on vahva taipumus olla saamaton. Tai saamaton on oikeastaan väärä sana: minulla on taipumus asettaa rima itselleni niin korkealle, että lopulta en edes yritä ylittää sitä, vaan luovutan.

Niin kävi, kun lupasin kirjoittaa eräästä kirjasta arvostelun. Ahdistus rinnassani polttaen jouduin nyt lähettämään vilpittömät pahoitteluni: lukuisista hyvistä aikeistani huolimatta arvostelu on edelleen kirjoittamatta, vaikka sain lisäaikaakin. Minua hävettää, enkä kehtaa enää näyttää naamaani. Koen olevani epäonnistunut ja epäluotettava. Arvostan rehellisyyttä ja sanansa pitämistä, enkä ole nyt täyttänyt itse näitä vaatimuksiani syistä joita en kunnolla itsekään ymmärrä. Miten voi olla näin vaikeaa tarttua kynään (tai siis tässä tapauksessa näppäimistöön) ja kirjoittaa kolme sivua tekstiä?

Minkä lisäksi olen ällöttävän hyvä näemmä kerjäämään sääliä ja ymmärrystä.

Autuaaksijulistus

Autuaita ne, joilla on vähän mielikuvitusta. Heidän kaltaisensa voivat sulkea öiseen aikaan ison, pimeän hallin.

Nimimerkillä "tuo äänihän kuulostaa siltä kuin joku lapsi nauraisi. Kummitteleekohan täällä?" Ja loppuaika menikin virsiä hyräillen, koska kun mekkaloi tarpeeksi, niin ei ehdi miettiä nauravia lapsikummituksia. Tai ainakaan kovin kovasti.

Liioittelun jalo taito

Ärsytystä: miksi iltapäivälehtien pitää otsikoissaan liioitella asioita aivan typeriin mittasuhteisiin asti?

"Audipomo häpäisi naiset" Ai häpäisi vai? Tuntevatko naiset nyt kaikki jotain suurta kollektiivista häpeää, koska yhden miehen näkemykset naisista ovat sovinistisia?

Tai otsikko, jossa kerrottiin, että naiset katosivat Audi-myymälästä. Millainenkohan väenpaljous noissa myymälöissä yleensä on, kun jo yhdessä päivässä pystytään päättelemään, että yksi sukupuoli boikotoi myymälää?

Tai netin uutinen viime yön tapahtumista BB-talossa: "Peiton alta näkyi pornoa lapsille." Mitkä ihmeen lapset katsovat Big Brotherin 24/7-palvelua netistä kello 1 yöllä? Useimmat törmäävät tähän uutiseen lukemalla asiaa kauhistelevia iltapäivälehtiä ja niiden sivuja.

Nooh, jälkimmäinen otsikko on sittemmin muutettu.

Vaikka itse asiassa ymmärrän pointin. Ihmiset näkevät otsikon, lukevat jutun, ärsyyntyvät älyttömästä otsikoinnista, rähisevät asiasta blogiin ja lukijat menevät ja lukevat saman jutun nähdäkseen, että mistä se rähisöö.

United 93

Televisiosta tulee elokuva "United 93". Se kertoo syyskuun 11. vuonna 2001 neljännestä matkustajalentokoneesta, joka syöksyi pellolle, kun sen matkustajat nousivat taistelemaan koneen kaapanneita terroristeja vastaan pelastaen Luoja ties kuinka monta ihmishenkeä, jotka olisi menetetty, jos kone olisi päässyt alkuperäiseen maaliinsa. Arviohan on, että tämä kone oli tarkoitettu lentämään päin Valkoista taloa, jolloin terroristit olisivat tehneet symbolisen iskun Amerikan poliittista, sotilaallista (Pentagon) ja taloudellista (WTC-tornit) valtaa vastaan.

Tätä kyseistä elokuvaa on kehuttu paljon, koska se ei sorru kansallissankaruutta ja isänmaata ylistäväksi siirapiksi (niin ymmärrettävää kuin sen tekeminen olisikin ollut) vaan kertoo surullisen ja traagisen tarinan.

Tästä huolimatta olen hieman kahden vaiheilla haluanko katsoa tämän elokuvan, jonka loppu on väistämättä surullinen.

Poisto

Jouduin ensimmäistä kertaa poistamaan asiattoman oleskelijan.

Myymälään tuli häirikkö. Mitään asiaa sillä ei ollut, kunhan vaan tunki väkisin sisälle, mellasti ja pelotteli myyjiä. Eikä suostunut poistumaan. Minä tulin paikalle juuri kun henkilökunta yritti turhaan saada häirikköä lähtemään ovesta ulos.

Neuvot, kehotukset ja käskyt eivät tehonneet, joten oli turvauduttava voimakeinoihin. Kannoin häirikön pihalle ja siellä sivunurmikolle, jottei se häiritsisi maksavia asiakkaita tai tulisi liiskatuksi.

Häirikkö oli siis pieni sisilisko.

Nappi ja sorsa

Sain Millanilta uuden napin, joka tuossa oikealla puolella nyt on nähtävillä. Siinä on oikein kieliä. Jos uskomme Millania (ja miksemme uskoisi) se on portugalia. Ja siinä sanotaan jotain tutustumisen arvoisesta blogista.

Tunnustuksia on kiva saada, varsinkin nyt, kun jouduin eilen katselemaan töissä kameratallenteita. Masentavin ilmestys kameroissa olin minä itse. Kriittinen silmäni havaitsi että olen vähän joka suuntaan pullea, paita oli rypyssä, päässä oleva hiuspyörre näyttää aika hyvältä kaljun alulta ja kävelen vaappumalla kuin sorsa, jolla on paskat housussa.