Nostalgiaa

Kävin kirjastossa, siellä missä lapsenakin kävin. Tilat olivat muuttuneet ja uusia kirjoja ilmestynyt. Tiskin takana ei ollut enää se täti, joka minua aina hymyillen tervehti, joka laittoi kirjoja, joita tiesi minun haluavan lukea, tiskin alle piiloon, ja joka päästi minut omin nokkineni penkomaan varastoa. Paljon oli muuttunut ja olo tuntui vieraalta, mutta sitten törmäsin niihin vanhoihin kirjoihin, joita jo sillon lapsena selailin.

Kuljetin sormeani niiden selkämystä pitkin niin kuin silloin aikoinaan vuosikymmeniä sitten ja tuntui aivan kuin nuo kirjat olisivat kuiskannut minulle käheällä, mutta lempeällä äänellä tervehdyksen: "Terve, poika, täällä me olemme. Vähän rapistuneita ja vähän haalistuneita, ajan kuluttamia, kuten sinäkin. Me muistamme sinut, miten sinä meitä rakastit ja miten me rakastimme sinua. Tervetuloa."

Löysin vanhan kotipaikkakuntani urheiluseuran historiikin 20 vuoden takaa ja sieltä valokuvan ja jäsenluettelon. Vanhoja kuvia katsellessani ja nimiä selaillessani mieleeni nousivat nuo ihmiset nimien takaa, ihmiset, joita en ole vuosikymmeniin enää miettinyt, joiden kasvot ovat muistissani haalistuneet, mutta jotka silloin olivat osa maailmaani niin kuin aurinko ja kuu, tähdet ja taivas, joiden ajattelin olevan yhtä ikuisia ja muuttumattomia. Ja mietin että missä lienevät nuo ihmiset joiden silloin ajattelin olevan pysyviä. Miten elämä on heitä riepotellut, mitä haavoja ja arpia ovat saaneet, kuka on jo saanut ikuisuuskutsun? Ovatko onnellisia?

Ja tajusin olevani vanha.

Koiran rakkaus ja Jumalan rakkaus

Koiran rakkaudessa on paljon samaa kuin Jumalan rakkaudessa.

Koiran rakkaus ei arvota. Jos olet koiran oma, olet rakas huolimatta siitä mitä tai kuka olet.

Koiran rakkaus ei perustu tekoihin, se perustuu siihen mitä olet. Sillä saatko tuotua pöytään uutta nappulaa joka päivä ei ole väliä, koira rakastaa silti, koska olet koiran oma.

Koiran rakkaus on anteeksiantavaa. Koira voi loukkaantua, mutta on aina valmis antamaan anteeksi.

Koiran rakkaus on aitoa, se ei teeskentele.

Jumalan rakkaus on samanlaista, joskin siitä puuttuu ne pienet "virheet", joita koira voi rakkaudessaan osoittaa. Yleisesti ottaen kuitenkin, kuten katolisen kirkon katekismus opettaa:

"Erilaiset luodut olennot heijastavat Jumalan tahtomassa itsenäänolemisessaan, kukin tavallaan, säteen Jumalan äärettömästä viisaudesta ja hyvyydestä."