Englannin kuningas Rikhard III (hallitsi vuosina 1483-1485) haudattiin tänään. Rikhard oli York-dynastian viimeinen kuningas, joka kuoli Bosworthin taistelussa puolustaessaan kruunuaan Lancaster/Tudor-suvun kruununtavoittelija Henry Tudoria vastaan. Kuollessaan Rikhard oli vähän alle 33-vuotias. Hän oli viimeinen Englannin kuningas, joka menetti henkensä taistelukentällä.
Rikhardin kuolema lopetti Ruusujen sodaksi kutsutun sisällissodan ja sitä on alettu pitämään myös Englannin keskiajan päätepisteenä. Rikhardin kuoleman myötä Englantia vuodesta 1154 hallinnut Plantagenetien dynastia päättyi ja kruunu siirtyi walesilais-ranskalaiselle Tudor-suvulle, jotka olivat enää jokseenkin kaukaista sukua alkuperäisille Plantageneteille. Toki varsinainen suora Plantagenet-sukulinja, joka polveutui Anjoun herttuoista ja kuningas Henrik II:sta, oli päättynyt jo vuonna 1399, kun Rikhard II menetti kapinassa kruununsa (ja sittemmin henkensä) serkulleen Bolingbroken Henrylle, josta tuli Henrik IV (ja hänen sukuhaaransa sai nimen Lancaster, koska Bolingbroken Henry oli myös Lancasterin herttua ennen kuninkuuttaan). Mutta Rikhard III:n kuoleman myötä Plantagenet-sukulinjan aika Englannin valtaistuimella oli ohi.
Rikhard on Englannin historian arvoituksellisempia/vihatuimpia hahmoja, sillä Tudor-dynastia mustamaalasi edeltäjäänsä minkä pystyi. Toisaalta Rikhardin aika myös sattui yksi Englannin rikoshistorian arvoituksellisimmista tapauksista: mitä tapahtui Towerin prinsseille eli Rikhardin veljenpojille? Pojat, joista vanhin oli 12-vuotias Edward, Englannin kuninkaan Edvard IV:n poika ja siten Englannin laillinen kuningas Edvard V, siirtyivät setänsä huostaan vuonna 1483 Edvard IV:n kuoltua. Rikhard kuljetti poikakuninkaan ja tämän veljen Lontoon Toweriin ja kruunautti itsensä pian kuninkaaksi: pian tämän jälkeen poikakuningas ja hänen veljensä katosivat jäljettömiin. Mitä pojille tapahtui ja kuka katoamisesta oli vastuussa, sitä tullaan tuskin koskaan saamaan selville.
Mutta tänään Rikhard III on kuitenkin siunattu (jälleen kerran) haudan lepoon.
Rikhardin kuolema lopetti Ruusujen sodaksi kutsutun sisällissodan ja sitä on alettu pitämään myös Englannin keskiajan päätepisteenä. Rikhardin kuoleman myötä Englantia vuodesta 1154 hallinnut Plantagenetien dynastia päättyi ja kruunu siirtyi walesilais-ranskalaiselle Tudor-suvulle, jotka olivat enää jokseenkin kaukaista sukua alkuperäisille Plantageneteille. Toki varsinainen suora Plantagenet-sukulinja, joka polveutui Anjoun herttuoista ja kuningas Henrik II:sta, oli päättynyt jo vuonna 1399, kun Rikhard II menetti kapinassa kruununsa (ja sittemmin henkensä) serkulleen Bolingbroken Henrylle, josta tuli Henrik IV (ja hänen sukuhaaransa sai nimen Lancaster, koska Bolingbroken Henry oli myös Lancasterin herttua ennen kuninkuuttaan). Mutta Rikhard III:n kuoleman myötä Plantagenet-sukulinjan aika Englannin valtaistuimella oli ohi.
Rikhard on Englannin historian arvoituksellisempia/vihatuimpia hahmoja, sillä Tudor-dynastia mustamaalasi edeltäjäänsä minkä pystyi. Toisaalta Rikhardin aika myös sattui yksi Englannin rikoshistorian arvoituksellisimmista tapauksista: mitä tapahtui Towerin prinsseille eli Rikhardin veljenpojille? Pojat, joista vanhin oli 12-vuotias Edward, Englannin kuninkaan Edvard IV:n poika ja siten Englannin laillinen kuningas Edvard V, siirtyivät setänsä huostaan vuonna 1483 Edvard IV:n kuoltua. Rikhard kuljetti poikakuninkaan ja tämän veljen Lontoon Toweriin ja kruunautti itsensä pian kuninkaaksi: pian tämän jälkeen poikakuningas ja hänen veljensä katosivat jäljettömiin. Mitä pojille tapahtui ja kuka katoamisesta oli vastuussa, sitä tullaan tuskin koskaan saamaan selville.
Mutta tänään Rikhard III on kuitenkin siunattu (jälleen kerran) haudan lepoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti