Saarnaamisesta

Blogin sivussa oli raamatunkohta, josta saarnasin uutenavuodenpäivänä. Teksti meni näin:

"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo." Kirkkokäsikirjassa tuo kohta oli vielä vähän pidempi. Kokonaisuutena se kuului näin:

"

Jeesus sanoo:
    ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”.

(Johanneksen evankeliumi 14:12-14)

Aluksi innostuin ja ajattelin, että minäpä pistän tänne nyt sitten oman saarnani. Mutta sitten en uskaltanut. Syy on siinä, että minulla on suosikkisaarnaajia, joita siis myös plagioin aika säälittä. Olen perustellut sen itselleni (ihminen on hyvä keksimään oikeutuksia vääryyksilleen) että niin kauan kun en tee teksteilläni rahaa, en tee hallaa. Samalla Kristuksen asiallahan tässä ollaan. Mutta väärin se saattaa silti olla. Mielipiteet asian suhteen jakaantuvat. Osa papeista tuntuu olevan sitä mieltä, että go for it, osa oli sitä mieltä että plagioiminen on varastamista, mikäli lähteitä ei ole mainittu. 

Mutta miten siis saarnaamiseen valmistaudun? Nyt puolen vuoden pappiskokemuksella on jo hyvä antaa vinkkejä muille. Mutta luen siis tekstit mahdollisimman varhain. Sitten googletan että mitä muut ovat asiasta sanoneet. Luen saarnoja, tekstejä, hartauskirjoituksia aiheesta. Karsin ne, joista en pidä, kerään talteen ajatuksia, sanoja, tekstinpätkiä, kokonaisia saarnojakin, jotka puhuttelevat. Käyn penkomassa kirjahyllyjä ja lueskelen mitä saarnakokoelmissa sanotaan. Tietyt suosikit minulla on. Eero Huovinen on ihan ykkönen.  Crux-lehden "Tekstin äärellä" (Pappisliiton jäsenlehti). Aika harvoin olen kyllä sieltä löytänyt mitään itseä puhuttelevaa. Kotimaa-lehden hartauskirjoitukset löysin vasta äskettäin, nykyisin tsekkaan myös sen mitä Kari Kuula kirjoittaa. Sitten on myös pari ystävääni, joiden nimiä en nyt mainitse, koska en ole siihen lupaa saanut. Eksegeettinen analyysi jää minulta vähän heikommalle. Tosin luen myös eksegetiikan kirjoja, joista myös löytyy ideoita. Yhteen aikaan olin kovin innostunut Jonas Gardellin kirjasta "Jeesuksesta", jota siteerasin ahkerasti. Nyt toistaiseksi tuntuu että se kaivo on ammennettu tyhjiin. Myös paavi Benedictus XVI on "kelpuutettu" saarna-aihiooni. 

Kun olen löytänyt mielenkiintoisia tekstejä riittävästi, yleensä alkaa jokin omakin idea siitä syntyä jonka pohjalta lähden sitten omaa tekstiä muokkaamaan/luomaan. Kirjoitan. Leikkaan/liimaan lähdeainestosta. Kerron anekdootteja. Nyt seuraavaksi olen saarnaamassa kynttilänpäivänä vanhasta Simeonista ja Jeesus-lapsesta. Eero Huovinen on pitänyt aiheesta hyvän saarnan ja luultavasti lähden siltä pohjalta odotuksista ja pettymisestä. Yksinäisyydestä. Tähän pitäisi saada sitten vielä Yhteisvastuukeräys liitettyä. Katsotaan mitä syntyy. Valosta ja toivosta. "Kansa joka pimeässä vaeltaa, näkee suuren valon."