On vaikea joskus uskoa siihen, että asiat järjestyisivät. Murehtijalla on monenlaista murhetta itsestään. Jos ei mitään aiheellista keksi, niin sitten keksii ja kehittää päästään jonkun tulevaisuudenmurheen. Tai vielä parempi, jos voi murehtia jotain mennyttä. Sitä kun ei pysty enää muuttamaan.
Kun lähdin sinne "kauas" aloittelemaan uutta elämää, katselin auton ikkunasta ulos, miten lentokoneen suihkuvanat tekivät taivaalle ristin. Mietin, että oliko kyseessä vahinko vai lentäjien tieten tahtoinen taidonnäyte. Oliko risti sattumaa vai merkki? Ja jos jälkimmäistä, millainen merkki?
Varovaisena uskovaisena toivon, että se oli lohduttava merkki.
Ehkä se oli sitä. Ainakin asiat ovat järjestyneet. On kalusteet, on auto, on jopa rahaa. Murehtimisen älyttömyys tuli taas nähtäville: hypyn odottaminen on paljon pahempaa kuin itse hyppy. Hyppy saattaa olla tavallaan jopa mukavaa.
Kierkegaard kirjoitti aikanaan, että jokaisen pitää vain joskus hypätä. Ja luottaa siihen, että joku on vastapuolella ottamassa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti