Rikhard III

Muutama päivä sitten Britanniasta kuului kummia: Leicesterin kaupungista pysäköintialueen remontin yhteydessä löytynyt luuranko tunnistettiin DNA-tutkimusten avulla edesmenneeksi kuningas Rikhard III:ksi, jonka ruumis ja hautapaikka on ollut vuosisatoja kateissa. Rikhard (joka on nimen suomalaistettu versio: oikea muoto on tietenkin Richard ) hallitsi Englantia kahden vuoden ajan vuosina 1483-1485.

Rikhard oli Ruusujen sodaksi kutsutun sisällissodan voittaneen suvun jäsen. Tuossa sodassa Lancasterin-suku (jonka vaakunassa oli punainen ruusu) otti mittaa Yorkin-suvusta (jonka vaakunassa oli valkoinen ruusu). Sota oli - kuten sisällissodat yleensäkin - verinen ja katkera. Se päättyi Yorkien voittoon ja Rikhardin vanhemman veljen Edwardin kruunaukseen Englannin kuningas Edvard IV:ksi. Rikhard sai arvonimen Gloucesterin herttua ja herttuana hän tuki veljeään kuningasta osoittautuen luotettavaksi ja uskolliseksi alamaiseksi - päinvastoin kuin keskimmäinen veli George, Clarencen herttua, joka kapinoi isoveljeä vastaan ja maksoi siitä hengellään.

Vuonna 1483 Edvard IV kuoli: hänellä oli kaksi poikaa, yhdeksänvuotias Richard, Yorkin herttua ja 12-vuotias Edward, josta tuli nyt kuningas Edvard V. Koska Gloucesterin herttua Richard oli aiemmin osoittautunut niin luotettavaksi, hänet nimettiin sijaishallitsijaksi uuden kuninkaan alaikäisyyden ajaksi. Edvard V lähti seurueineen kohti Lontoota ja tällä matkalla hän tapasi setänsä, joka liittyi kuninkaan seurueeseen: melko pian tämän jälkeen Edvardin neuvonantajat ja holhoojat pidätettiin sijaishallitsijan määräyksestä  ja lähetettiin pohjoiseen, jossa heidät teloitettiin ilman  oikeudenkäyntiä.  Rikhard otti nyt yksin veljenpojan vastuulleen ja saattoi tämän Lontooseen ja Lontoon Towerin kuninkaallisiin huoneistoihin odottamaan kruunausta. Nuorempi veljeksistä asui vielä tuolloin äitinsä kanssa, mutta pian sijaishallitsija sai äidin ylipuhuttua ja tämä lähetti myös nuoremman pojan Lontooseen.

Heinäkuussa 1483 parlamentti julkaisi asetuksen Titulus Regius, jossa Edvard IV:n lasten todettiin syntyneen avioliiton ulkopuolella: näin ollen heillä ei ollut oikeutta periä kruunua. Gloucesterin herttua todettiin siis lailliseksi kuninkaaksi ja päivää myöhemmin hänet kruunattiin Rikhard III:ksi.

 Pian tämän jälkeen pojat katosivat.

Se mitä Edvard V:lle ja hänen pikkuveljelleen Richardille tapahtui on jäänyt yhdeksi  Englannin historian suurimmaksi mysteeriksi. Viimeisin näköhavainto heistä tehtiin kesällä 1483, pian sen jälkeen kun pikku-Richard oli tuotu Toweriin veljensä luo. Rikhard III:n valtaannousun jälkeen heistä tehtiin näköhavaintoja yhä harvemmin ja harvemmin ja syksyyn 1483 mennessä pojat katosivat kokonaan. Edvard V:ttä ei koskaan kruunattu, mutta häntä ei ole myöskään koskaan virallisesti haudattu. Historioitsijat ovat pitkälti yksimielisiä siitä, että pojat murhattiin ja ruumiit kätkettiin, mutta murhaajan henkilöllisyys on kiistanalainen.

Traditionaalinen historia syyttää murhista Rikhard III:ta. Varsinkin Rikhardia seurannut Tudor-dynastia kannatti tätä näkemystä ja pyrki kaikin tavoin mustamaalaamaan Rikhardin maineen: jopa virallinen muotokuva retusoitiin niin, että Rikhardille tehtiin kyttyräselkä. Tudor-propagandan huippuna voidaan pitää William Shakespearen näytelmää Rikhard III, jossa kyttyräselkäinen psykopaatti murhaa paitsi veljenpoikansa myös monta muuta ihmistä päästäkseen valtaistuimelle.

Toisaalta Rikhardilla kyllä oli erittäin hyvä motiivi murhata pojat: hänen oma asemansa valtaistuimella ei ollut mitenkään vahva. Toki parlamentti oli julistanut pojat aviottomiksi, mutta Rikhard tiesi vallan hyvin, että parlamentin julistuksia nyt tuli ja meni: varsinkin kun Titulus Regius perustui pitkälti kuulopuheisiin. Pojat olivat vahvoja kilpailijoita, joita kapinalliset saattaisivat käyttää keulakuvina.

Myös aihetodisteet viittaavat Rikhardin syyllisyyteen: kun huhuja poikien katoamisesta ja kuolemasta alkoi liikkua loppuvuodesta 1483 Rikhard ei pyrkinyt kiistämään niitä esimerkiksi tuomalla pojat näytille julkisuuteen. Mitä ilmeisemmin siis pojat olivat tällöin jo kuolleet ja Rikhard tiesi sen. Rikhard ei myöskään määrännyt aloitettavaksi tutkimuksia poikien kohtalosta minkä olisi luullut olevan luonnollista, mikäli hän oli syytön. Sen sijaan Rikhardin kerrotaan puhuneen seuralaisilleen "murhatuista veljenpojistaan " ja katuneen tapahtunutta. Monet modernit historioitsijat uskovatkin siis että Rikhard on vastuussa Edvard V:n ja pikku-Richardin kuolemasta.

Virallisesti Rikhard III:a ei koskaan syytetty poikien murhista: ei edes uusi dynastia tehnyt sitä, vaikka se muuten mustamaalasikin Rikhardia. Henry Tudorin valtaannousun jälkeen julkaistu Bill of Attainder tosin syyttää Rikhardia "lasten veren vuodattajaksi", mikä on luultavasti viittaus "Towerin prinssien" kohtaloon. Se, että Henry Tudor ei virallisesti syyttänyt Rikhardia lasten kuolemasta johtunee joko siitä, että hän ei itsekään ollut varma siitä mitä prinsseille kävi. Tai sitten totuus oli jotain ihan muuta, eikä Henry halunnut tuoda sitä esille.

Toki muitakin epäiltyjä on: väitetään, että James Tyrell, ritari, joka tuki Rikhardia ja muita yorkilaisia, olisi kidutuksen alla tunnustanut vuonna 1501 murhanneensa prinssit Rikhardin käskystä. Tästä tunnustuksesta ei ole tosin säilynyt ainuttakaan kirjallista todistetta ja muutenkin usko Tyrellin syyllisyyteen perustuu lähinnä Shakespearen näytelmään, jossa kirjailija nimeää Tyrellin murhatyön tekijäksi.

Toinen epäilty on Buckinghamin herttua Henry Stafford, joka tuki Rikhardia, mutta jolla oli ilmeisesti sympatioita myös Rikhardin vihollisia Tudoreita kohtaan. Buckingham kapinoi Rikhardia vastaan lokakuussa 1483, hävisi ja teloitettiin: ilmeisesti kapinan oli laukaissut Buckinghamin tyytymättömyys siihen miten Rikhard häntä kohteli. Rikhardin tyytymättömyyden taas oli ilmeisesti aiheuttanut Buckinghamin tapa päättää itse miten kuninkaan vihollisia tulisi kohdella. Buckingham olisi siis saattanut päättää murhata prinssit oma-aloitteisesti tehdäkseen Rikhardille "palveluksen"; yhtä todennäköistä kuitenkin on, että Buckingham toimi Rikhardin määräysten mukaan. Toisaalta Buckingham oli yhteyksissä myös Tudoreihin, joiden etuihin myös kuului että "Towerin prinssit" katoaisivat kartalta mutkistamasta perimyskiistoja. Ja kolmas motiivi on, että Buckingham saattoi itsekin havitella kruunua ja raivasi tieltä kilpailijoitaan. Kahdessa 1900-luvun loppupuolella esiin tulleessa arkistolöydössä myös mainitaan, että prinssit uskottiin Buckinghamin huostaan ja että he myös kuolivat hänen toimestaan. Sen sijaan sille kenen nimissä Buckingham olisi toiminut, ei ole löytynyt todisteita.

Kolmas epäilty on itse Henry Tudor, joka valtaannoustuaan syytti poikien kuolemasta Rikhardia. Toisaalta Henry itse eliminoi määrätietoisesti kaikki kilpailevat kruununtavoittelijat tieltään. Hän meni naimisiin "Towerin prinssien" sisaren Elizabeth Yorkilaisen kanssa vahvistaakseen siten oikeuttaan kruunuun ja kumosi Titulus Regiuksen: kumoaminen oli pikemminkin symbolinen ele, sillä naisena Elizabeth Yorkilainen ei ollut kelvollinen perimään kruunua. Sen sijaan, jos Edvard V tai pikku-Richard olisivat olleet yhä elossa Titulus Regiuksen kumoaminen olisi ollut erittäin vaarallista Henrylle itselleen, koska se nosti molemmat pojat takaisin perijöiksi. Toisin sanoen kumotessaan Titulus Regiuksen Henryn täytyi olla varma siitä, että molemmat pojat olivat kuolleet.

Kuitenkin käytännössä Henryn ainoa realistinen mahdollisuus murhata "Towerin prinssit" koitti vasta vuonna 1485. Se ei selitä sitä, miksi viimeinen havainto pojista tehtiin syksyllä 1483 ja miksi Rikhard ei tuonut poikia näytille, kun häntä alettiin yhä äänekkäämmin epäillä poikien kuolemista.


Vuonna 1674 työmiehet löysivät Towerin remontin yhteydessä laatikon, jonka sisällä oli kaksi pientä luurankoa. Yleinen mielipide uskoi, että Towerin prinssit oli vihdoinkin löydetty ja luurangot haudattiin kunniamenoin Westminster Abbey'iin. Historioitsijat sen sijaan eivät ole asiasta aivan yhtä vakuuttuneita kuin aikalaiset tuolloin. Ruumiita ei ole sittemmin tutkittu, joskin nyt kun Rikhardin ruumis on tunnistettu olisi mahdollista tutkia myös näiden luurankojen DNA ja saada varmuudella selville ovatko he todella Edvard V tai pikku-Richard.

Rikhard III itse kuoli Bosworthin taistelussa elokuun 22. päivänä vuonna 1485 ollen viimeinen Englannin kuningas, joka on kaatunut taistelukentällä. Hänen alaston ruumiinsa asetettiin ensin näytteille ja haudattiin sitten huomaamattomasti Leicesteriin erään luostarin kirkkomaalle. Rikhardin hautapaikasta on viimeinen maininta vuodelta 1612 ja sen jälkeen tieto haudan sijainnista hävisi 400 vuodeksi.Kunnes se sitten vuonna 2012 löydettiin uudelleen.

Ja varmuus saatiin nyt myös siitä, että Rikhard III:lla ei ollut kyttyräselkää.