keskiviikko 15. elokuuta 2012

Urpous ja välinpitämättömyys

Ajankohtainen Kakkonen kertoo:

Oulussa Osuuskauppa Arina on kyllästynyt liikkeidensä jatkuviin ryöstelyihin. Ratkaisun nimeksi on keksitty vartijamyyjä. Suomeksi: kassalla istuu myyjän töitä tekemässä henkilö, joka on myös vartija. "Tarkoituksena on ehkäistä ryöstöjä" kertoo Osuuskauppa Arinan Sale-ryhmäpäällikkö Ylelle. "Kun henkilö huomaa vartijan, hän ei tule lähemmäs".

Oulun kokeilun ideanikkarit ovatkin vahvasti sitä mieltä, että vartijamyyjä on pelote ja Kaupan liittokin on myönteinen: onhan sitä jotain tehtävä, kun jatkuvasti ryöstellään eikä pelkästään yhden työntekijän kauppoja, kuten Arina on muistanut kertoa. Oulun poliisipäällikkö vahvistaa tämän - tavallaan. Ryöstöjä sattuu muihinkin kauppoihin, mutta valtaosa ryöstöistä osuu edelleen kauppoihin, joita yhdistävät seuraavat piirteet: myöhäinen aukioloaika, keskustan ulkopuolella, vähän henkilökuntaa.

Mitä siis tehdä?

Jos vaikka palkattaisiin useampia myyjiä + se vartija?

Ei käy, maksaa. Eipä vartijan näkyvyyden ennaltaehkäisevää vaikutusta ylistävä ryhmäpäällikkökään kertonut mitään syytä siihen, että miksi se vartija on myös myyjä.

Ettei vaan olisi raha vaikuttanut tähän päätökseen?

Tehdään sitten näin: otetaan myöhään yöhön auki olevaan liikkeeseen töihin se 1 myyjä ja tehdään siitä myös vartija. Tehdään tää vielä ulkoistamalla kys. palvelu vartiointiliikkeelle. Ei maksa yhtään niin paljon ja saadaan mainetta vastuullisena ketjuna, joka ottaa turvallisuusasiat vakavasti. 

1.5 kuukautta alalla ollut vartijamyyjä vahvistaa ideanikkareiden idean nerokkuuden: jo nyt huomaa, että "tuntosarvet värisee" joidenkin henkilöiden kohdalla.

Joo-o. Haluamatta olla mitenkään ilkeä uransa aloittanutta kollegaa kohtaan, mutta kai se on pakko vähän olla: kyllä se pahin yhdistelmä on laittaa vasta-alkaja, joka puolentoista kuukauden työssäolon jälkeen uskoo jo osaavansa hommat, ehkäisemään ryöstöjä. Paitsi että ai niin, eihän niitä tule, koska asiakkaan edustaja tietää: "Kun henkilö huomaa vartijan, hän ei tule."

Paitsi että kyllä se nipa voi silti tulla. Ihminen on aika idiootti ja aika havainnointikyvytön, jos se on tarpeeksi ahdistunut/humalassa/aineissa. Ja sillä on kokemusta siitä, että täältä se viimeksikin onnistui. Paitsi että nyt siellä on vartija-myyjä, joka luultavasti pistää ryöstön tullen hanttiin: sitä kun ehkä "alitajuisesti" kuitenkin odotetaan. Kun on kyseessä sentään vartija!

Lopputuloksena on puukotettu vartija.

Ryöstöjä ei voida koskaan estää kokonaan, mutta ennaltaehkäisynä uskoisin että toimisi paljon paremmin henkilökunnan lisääminen ja myös näkyvän vartioinnin lisääminen. Myös aukioloaikoja on ehkä syytä miettiä uudestaan. Sekä muuntorangaistus on saatava takaisin. Rangaistuksia olisi muutenkin tiukennettava.

Tämänkaltaisella kahden ammatin yhdistämisellä tavoitellaan vain säästöjä. 

maanantai 6. elokuuta 2012

Voi marja

Ensin marjat mätänee metsiin ja uutisissakin ihan puhutaan, että ei suomalaisia enää kiinnosta marjoja poimia.

Sitten metsiin iskee "keltainen vaara": thaimaalaiset poimijat vievät kaikki marjat, myyvät ja saavat rahaa. Alkaa yleinen poru ja itku, vaaditaan jokamiehenoikeuksien kaventamista, ettei kukaan poimisi meidän marjaa, viritellään lakanaa ja varoituskylttiä että et vie minun marjoja. Nyt on huomattu jopa sellainen epäkohta, että marjanpoimija voi saada 5000 euroa kuukaudessa verottomana. Väärin on se. Missä on verottaja ja poliisi?

Kun niitä juttuja nyt olen lukenut, niin heti heräsi minussakin pieni anarkisti ja aloin miettimään, että lähtisikö marjaan. En sitten kuitenkaan viitsinyt. Minä kun olen vielä sitä ikäluokkaa, jolle opettaja on peruskoulussa voinut antaa kotiläksyksi: "poimi kilo puolukoita". Nykyisinhän sellaisia kotitehtäviä ei taideta enää antaa. Sellaisen antanut opettaja saisi varmaan nykyisin jo potkut ja iltapäivälehdet revittelisi viikkotolkulla. Lehtien palstoilla olisi isoja kuvia järkyttyneistä pikkuisista, jotka kuvassa esittelisivät käsivarsiaan: niihin puri joku ihmeellinen tosi pieni lentävä lintunen. Otsikoissa järkyttyneet vanhemmat ja kasvatusasiantuntijat kauhistelisivat  moista ihmisoikeusrikosta ja orjatyötä. Meidänkin puolukoilla tehtiin vispipuuroa, jota sitten meille syötettiin.

Näiden läksyjen ja muiden yhteisten marja- ja sieniretkien jälkeen muistan kuitenkin yhä millaista on käydä marjassa. Se on hirveää.

Siinä tulee selkä kipeäksi, polvet kipeäksi, kädet kipeäksi, sormenpäät kipeäksi. Ensin sataa vettä että vaatteet kastuu. Sitten paistaa aurinko niin että tuulitakki muuttuu selästä tulikuumaksi. On niin kova jano, että heikottaa, mutta vesipullo jäi reppuun ja reppu jäi autoon. Kaiken maailman itikat purevat ja pistävät. Loppuilta kuluu kiskomalla hirvikärpäsiä irti päänahasta (okei, niitä ei tosin ollut vielä silloin kun minä kävin luonnon antimia keräilemässä). Ja kaiken vaivan palkaksi saat marjoja niin että ämpärin pohja ei ihan joka paikasta näy (olisit saanut enemmänkin, mutta kun tuli tosiaan nälkäkin ja eväät jäi keittiön pöydälle).

Jos joku tosiaan onnistuu 5000 euron edestä keräämään marjoja, niin kyllä se on sen silloin ansainnut.