Rääpäleen kuolema

Kuten odotettua oli, Rääpäle on nyt kuollut. Nukkui viime yönä ikiuneen omalla pedillään vajottuaan taas muutama päivä sitten siihen sille niin tyypilliseen flegmaattisuuteen, jolloin se vain nukkui ja hoiperteli, ei syönyt eikä juonut (paitsi pakotettuna). Ilman ihmistä se olisi kuollut jo kauan sitten. Se syntymävika, mikä teki Rääpäleestä rääpäleen, veti sitten viimein pidemmän korren.

Surkeaa, mutta toisaalta myös ehkä hyvä. Uskoisin, että Rääpäleelläkin on nyt parempi olla.

Hobitti

Uijui, elokuvaversio J.R.R. Tolkienin "Hobitti eli sinne ja takaisin"-kirjasta on ilmeisesti todella nyt toteutumassa. Ainakin ensimmäinen virallinen traileri siitä on nyt julkaistu ja sen voi katsella täällä. Jos olen ymmärtänyt oikein, Hobitti tulee elokuvaversiona tarkoittamaan kahta täyspitkaa elokuvaa. Ohjaaja on Peter Jackson, sama mies, joka ohjasi elokuvat "Taru sormusten herrasta". Jonka, kuten kaikki ehkä tietävätkin, J.R.R. Tolkien kirjoitti alunperin "Hobitin" jatko-osaksi, mutta tarina "hieman" karkasi käsistä ja tuli klassikoksi - ja samalla ohitti maineessa alkuosansa (tai itse asiassa kaksi alkuosaansa, "Hobitin" ja Tolkienin oman suosikin "Silmarillionin", joka kertoo Keski-Maan historian).

Mutta vuosi vielä menee, ennen kuin näillä näkymin "Hobitti" ilmestyy valkokankaalle.

Bad Santa

Joulun kunniaksi on tietysti katsottava jouluelokuva eli "Bad Santa", suomeksi "Paha pukki". Tässä Coenin veljesten tuottamassa mustassa komediassa Billy Bob Thorntonin esittämällä Willie T. Stokesilla ja hänen lyhytkasvuisella ystävällään Marcuksella on loistava keikkaidea: joka vuosi joulun aikaan Willie menee töihin johonkin kauppakeskukseen joulupukiksi ja Marcuksesta tulee hänen tonttunsa. Joulumyyntien päätyttyä kaksikko piiloutuu kauppakeskukseen, kytkee pois hälyttimet ja tyhjentää kassaholvit. Sitten Marcus palaa vaimonsa luo ja Willie Miamiin viinojensa luo. Kukaan ei osaa epäillä leppoista punanuttua ja hänen hilpeää apulaistaan: eikä kannatakaan ilman todisteita, sillä Marcus on paitsi lyhytkasvuinen, myös mustaihoinen, eli syrjintä- ja rasismisyytteet lähtevät kyllä heti jos tarve on!

Ainoa kasvava ongelma on, että Willie on masennukseen taipuvainen rääväsuinen juoppo, joka on kännissä myös pahansisuinen eikä hän pidä lapsista. Mikä on aikamoinen haaste työssä, jossa pitäisi jaksaa istua kahdeksan tuntia päivässä kuuntelemassa ipanoiden lahjatoiveita ja olla hilpeä. Sitten Willie tapaa yksinäisen pikkupojan ja erilaisten yhteensattumien vuoksi päätyy asumaan tämän ja tämän dementoituneen mummon luo.

Hauska elokuva, joka liikkuu hyvän maun rajoilla, onnistuen olemaan ajoittain koskettavakin sortumatta kuitenkaan siirappisuuteen, joka varsinkin jouluelokuvalle on iso plussa.

Ei ole lasten elokuva.

Ruotsi

Tänään olin sitten suorittamassa virkamies-ruotsin kirjallista koetta. En tiedä vielä menikö läpi, toivottavasti. En nimittäin millään jaksaisi käydä kyseistä kurssia enää uudelleen, sen verran paljon työtä pitää tehdä, että saa merkinnän 4 opintopisteen kurssista (vastaa jotain 2 opintoviikkoa).

Kurssi kestää n. puoli vuotta, kokoontuu kaksi kertaa viikossa, läsnäolopakko (viisi kertaa sai olla poissa). Kotitehtävät päälle. Lisäksi kolme 150-200 sanan ruotsinkielistä esseetä jostain omaan alaan liittyvästä tekstistä, tutustuminen ruotsinkieliseen messuun (josta siis kirjoitettiin myös essee), mediapäiväkirja (seurattiin ruotsinkielistä mediaa ja kirjoitettiin katsomistamme ohjelmista referaatit, yheensä kymmenen kappaletta. Minun kohdallani opettaja sai ilon lueskella referaatteja "Ruotsalaisista poliiseista"). Sekä tietysti kaikkien essee-aiheiden kulmakivi, "Minä"-aine.

Ryhmätyö jostain ajankohtaisesta aiheesta, joka esiteltiin muulle ryhmälle. Pituus 15 minuuttia. Suullinen tentti, jossa keskustelit parisi ja opettajan kanssa jostain artikkelista. Pituus 15 minuuttia. Ja nyt sitten päälle vielä kirjallinen koe, jossa piti kirjoittaa essee teksteistä, jotka tulivat koemateriaalin mukana.

Heprea

Ja tapahtui niinä päivinä, että heprean lopputentti meni läpi ja näin ollen olen suorittanut heprean. Kymmenen opintopistettä napsahti suoritusotteelle. Voisin nyt siis periaatteessa valmistua, mutta koska haluan saada pätevyyden kirkon virkaan, on vielä suoritettava kreikka ja latinan jatkokurssi.

Mutta heprea on nyt (vihdoin ja viimein) suoritettu. Juhlisin tätä jotenkin, mutta kello on kohta yksi yöllä, mikä asettaa hieman esteitä juhlinnalle.

Bouncer

Löysin Youtubesta tällaisen lyhytelokuvan "Bouncer" , joka kertoo lontoolaisen portsarin tarinan ja heidän yhdestä pelostaan : niistä poistetuista ihmisistä, jotka uhkaavat tulla takaisin - ja myös tulevat. Pääosassa on Ray Winstone. Elokuvan on käsikirjoittanut Geoff Thompson, itsekin entinen portsari, nykyisin kirjailija ja itsepuolustusopettaja.

Hajanaisuuksia

Itsenäisyyspäivän juhlinta sitten huipentui - kuten joka vuosi - naisten pukujen arvosteluun ja sen ihmettelyyn kuka häikäisi, kuka ei. Itsenäisyyspäivä on kaiken kaikkiaan outo juhla, kummallinen sekoitus uskonnollista hartautta ja pinnallisuutta, Finlandiaa ja veteraanien kunnioitusta ja muotinäytöstä ja elitismiä. Ja mitään siitä ei sovi kyseenalaistaa tai naureskella sille miten vakavissaan ihmiset ottavat kaikki itsenäisyyspäivän osaset (myös ne pinnalliset) tai et ole isänmaallinen ja halveksut veteraaneja.

Uusi perinne tuntuu olevan jatkoilla törttöily (tai ainakin siitä uutisointi). Viime vuonna kähinöitiin portsarin kanssa, tänä vuonna sama homma, kun Halosen puvun suunnittelijaa ei päästetty baariin ja sen seurauksena sitten portsaria tönittiin ja syljettiin. En tiedä mitä sitten tapahtui, pitäisi ostaa Ilta-sanomat, mutta taitaa jäädä ostamatta.

Ihme sirkus.

Nillitystä

Sanat ja termit, jotka jostain syystä ärsyttävät minua lehtien - erityisesti iltapäivälehtien - otsikoissa ja jutuissa:

1. Kansa tulistui

2. Kansa raivostui

3. Kansa järkyttyi

4. Kansa liikuttui

5. Lue koskettavat tarinat

6. Lue pysäyttävät tarinat

Ja sitten niiden otsikoiden perässä on myös se huutomerkki. Yäk.

6.12

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille!

Hupsista

Teen nykyisin aika paljon ilta/yövuoroja töissäni. Ei siinä mitään, valvominen on ollut minulle aina helppoa ja on mukava välttyä aamuvuorojen vastenmielisiltä heräämisiltä. Ongelmaksi se vain tulee, kun vuorokausirytmi menee sekaisin ja kuitenkin yliopisto odottaisi läsnäoloani aamuisin.

Vaikeaa oli jo ruotsin kurssilla (jonka tuloksia odotellaan) ja vaikeaa on nyt myös kreikan kurssilla, jossa jälleen olen. Varsinkin kun motivaatio kreikan alkuosan kanssa on siinä mielessä jo hukassa, että olen tämän osion jo käynyt aika monta kertaa ja tenttinyt hyväksytysti läpi (en ole vielä kysynyt opettajalta voisiko näitä suorituksia edes jotenkin lukea hyväkseni). En yksinkertaisesti enää jaksa istua luennolla kuulemassa viidettä kertaa oppituntia aktiivin indikatiivin preesensin muodostamisesta oo-verbeillä ja mi-verbeillä.

Eli asenneongelmia siis on. Tänään kuitenkin revin itseni sängystä ylös. Pakko on mennä kurssille. Ja minä menin. Kävin suihkussa ja matkasin rauhassa paikalle ja olin silti luentopaikalla ajoissa. Kovin vaan oli hiljaisen näköistä. Epäilys alkoi hiipiä mieleen. Tarkistus tietokoneelta varmisti asian. Luennot on peruttu tältä päivältä.

Law and Disorder

Iltalehtikin uutisoi nyt poliisin raha- ja resurssipulasta. Jutussa oli maininta, joka oli hirvittävän ja hilpeän välillä:

"Poliitikot ovat jo pohtineet, minkä asioiden poliisitoiminnassa sallitaan huonontuvan. Eduskunnan budjettiesityksessä todetaan, että rikosten selvitysprosentit saavat laskea ja rikosten tutkinta-aika kasvaa."

Että voi terve... No onhan se hyvä että ne siellä pohtii asioita...

Poliitikoiden pohtiessa eduskunnassa minkä asioiden annetaan huonontua täällä voidaan pohtia millainen tulevaisuuden Suomi ehkä tulee olemaan. Jonkinlaista osviittaa/uhkakuvaa voi hakea katselemalla vaikkapa BBC:n dokumentin "Law and Disorder in Johannesburg", jossa toimittaja Louis Theroux tutustuu muutaman viikon ajan Etelä-Afrikan pääkaupungissa Johannesburgissa toimivien turva-alan yritysten toimintaan. Johannesburgilla on kunnia olla maailman "murhapääkaupunki", siellä tehdään väkilukuun suhteutettuna eniten murhia koko maailmassa ja raiskaus- sekä ryöstötilastoissa maa ja pääkaupunki komeilevat myös korkealla sijalla. Poliisi on alimitoitettu ja alipalkattu eikä kykene suojelemaan ihmisiä tai ehkäisemään rikoksia. Tyhjiötä ovat pyrkineet täyttämään yksityiset turva-alan yritykset.

Johannesburgissa Theroux seurasi "Bad Boys" nimistä turva-alan yritystä. Sen erikoisalana oli vallata takaisin vallatut kerrostalot. Vallatuissa kerrostaloissa valtaa pitävät erilaiset rikollisjengit, jotka keräävät vuokrarahat itselleen ja päättävät kuka niiden "omistamissa" taloissa asuvat. Ränsistyneissä taloissa (vuokrat kun menevät suoraan rikollisten taskuihin) kukoistavat myös prostituutio, huumekauppa ja ihmiskauppa. Jossain vaiheessa vuokranantajat sitten kyllästyvät rikollisten vallanpitoon.  Silloin he palkkaavat Bad Boysin, joka ensin poliisin avustuksella tyhjentää vallatun kerrostalon laittomista vuokralaisista ja sen jälkeen pitää huolen siitä, että rikolliset eivät palaa taloon poliisin poistuttua. Dokumentissa paljastuu, että toimintatavat ovat toisaalta brutaaleja, toisaalta "hyvien" rikollisten kanssa tehdään yhteistyötä, jotta kauhun tasapaino kerrostalojen ja katurikollisuuden kanssa säilyisi. Bad Boys ei puutu katuhuumekauppaan ja huumekauppiaat pitävät omalta osaltaan huolen siitä, että heidän toimintansa ei leviä Bad Boysin suojelemiin kerrostaloihin. Palveluksia tehdään puolin ja toisin. Kun Theroux mainitsee tapauksen, jossa ensin Bad Boysin työntekijä tapettiin ja pian sen jälkeen myös tappaja ammuttiin, Bad Boysin johtaja kieltää, että firmalla olisi ollut murhan kanssa mitään tekemistä, vaikka huhut niin väittävätkin. Tietävä pikku hymy huulillaan.

Johannesburgin laitamien slummikaupungeissa lakia ja järjestystä ylläpitää Mapogo-niminen turva-alan yritys, joka opastaa kiinnijäänneitä rikollisia (murtovarkaita, näpistelijöitä jne.) antamalla näille "lääkettä". "Lääke" on tässä tapauksessa sjambokilla annettu reipas piekseminen. Mitään muuta ei ole kuulemma tehtävissä, koska poliisi ei pysty puuttumaan tai sitä ei kiinnosta. Niinpä ainoastaan väkivallan pelko pitää rikolliset poissa alueilta, joiden turvallisuudesta vastaa Mapogo.

Niillä, joilla ei ole varaa Bad Boysin tai Mapogon palveluihin, jää ainoaksi vaihtoehdoksi katujen oikeus. Kun yhteisön sietokynnys ylittyy, raivostunut väkijoukko ottaa kiinni epäilemänsä rikoksentekijät kiinni ja tappaa nämä. Suosittu metodi on elävältä polttaminen.

Se, minkä dokumentti opettaa, on se, että valtatyhjiön täyttää aina joku.