Nii, meillähän on nyt sitten niitä kissoja, pian sukukypsiä ja leikkaukseen pitäisi viedä, tai niitä on kohta vieläkin enemmän.
Kolme niitä on yhteensä, kolli ja kaksi tyttöä. Kollikissa tosin ei ole oikein "kolli", sillä sitä kiinnostaa lähinnä syöminen ja nukkuminen. Ja sen se on näköinenkin. Eli suomeksi, massua alkaa silläkin jo olla ja posket on pyöreär. Se on kova kerjäämään ja koiran kanssa ne muodostavat melkoisen tehoduon mitä ruoan kerjäämiseen ja varastamiseen tulee. Kissa myös tuntuu pitävän koirasta, koiran tunteet ovat viileämmät, mutta se antaa kyllä kissan käydä puskemassa itseään - jos on sillä tuulella. Jos ovat yhtä aikaa pihalla, kissa lähtee koiran kanssa lenkille ja itkee surkeasti, kun jää jälkeen. Mutta koira ei välitä. Rakkaus tosin kokee kolauksen siinä vaiheessa, kun toinen saa jotain mitä toinen ei saa. Epäilenkin, että tehoduon päällimmäisenä motivaattorina toimii ihan rehellinen kateus. Hiiren sekin on kuulemma saanut kiinni, taisi tosin olla jo vanha hiiri.
Sen sisko on sitten porukan metsästäjä ja jostain syystä koiran rakkauden kohde. Tai ainakin hyvin mielenkiintoisen tuoksuinen, koska koira vaan nuuskuttelisi ja seuraa kuin hai laivaa. Valitettavasti kissan tunteet ovat viileämmät ja kyllästyessään koiraan se menee piiloon sohvan alle tai hyppää jonnekin, minne koira ei pääse. Ja silloin koiraa itkettää. Mutta kissa ei välitä.
Kolmas kissa on puupää, porukan pahantekijä. Se oli syyllinen siihen, että joulukuusi lähti hyvissä ajoissa ennen loppiaista ja kännykän laturit eivät enää unohdu seinään kiinni valvomatta - luonnonsuojelija siis. Sen suurin metsästyssaavutus oli, kun se toi sisälle vaahteranlehtiä, jotka se sai kiinni ihan itse. Kolmikosta se on leikkisin, mutta koska se ei ole sukua kenellekään (kaksi muuta ovat sisaruksia) sen leikkiin kutsuihin ei aina vastata, eikä koirakaan aina jaksa juosta perässä ja missään nimessä se ei suostu painimaan kissan kanssa. Mutta kissa korvaa leikkikaverin puutteen roikkumalla pöytäliinassa ja äkkiä sillä onkin seuraa.
Koira on tarkka omasta arvostaan ja tuntuisi olevan tämän epämääräisen seurakunnan pieni johtaja, joka on myös valmis suojelemaan laumaansa - vaikka ne syövätkin sen herkut ja ovat vallanneet sen entisen lempipaikan ikkunan ääressä.