Katsastin sitten "Karate Kidin" uuden version. Elokuva on lähes yksi yhteen alkuperäisen version kanssa. Nimet ovat muuttuneet, Daniel-sanin tilalla on xiao Dre ja Mr. Miyagin tilalla on Mr. Han. Karateakaan ei nähdä, vaan opetettava laji on kung-fu ja seikkailu tapahtuu Kiinassa.
Lisäksi tällä kertaa xiao Dre ja hänen vihulaisensa ovat todella lapsia, 12-vuotiaita, eivät 16-18-vuotiaita niin kuin alkuperäisessä. Se tekee lopun väkivaltapainotteisesta kung-fu-turnauksesta ja muista taistelukohtauksista ajoittain hieman epämieluisaakin katsottavaa, vaikka verta ei vuodateta tässäkään versiossa, vaikka päähän potkitaankin ja nyrkillä tumpataan nenään. Toisaalta on helppo uskoa lasten pystyvän sellaiseen piittaamattomaan väkivallalla kuorrutettuun koulukiusaamiseen, jota elokuvassa nähdään.
Itämaista mystiikkaa riittää tässäkin versiossa, sillä kung-fuhun taidetaan liittää yhtä paljon suorastaan uskonnollisia periaatteita ja oppeja sekä itsensä kasvattamista kuin konsanaan karateenkin. Se kuinka uskottavia nämä opit ja periaatteet "rauhan aatteesta" liitettynä lajiin, jonka päätarkoitus taitaa kuitenkin olla jalostaa ihmisestä mahdollisimman tehokas turpaanvetokone (mikä on elokuvan koko juoni itse asiassa) on tietysti ihan toinen kysymys. Ja liittyy tietysti kys. lajeihin ja niiden länsimaiseen markkinointiin myös ihan oikeasti.
Mieleen tulee väkisinkin suomalainen dokumentti, jossa kaksi suomalaista kung-fu-harrastajaa pakkasi laukkunsa ja lähti Kiinaan etsimään "oikeaa kung-fua". Mielessään tietysti kaikki kertomukset rauhasta ja sisäisestä kasvusta ja "universumin kanssa yhtä olemisesta". Ja löysivät Kiinasta kung-fun, jonka harrastajat eivät olleet niin kauheasti kuulleetkaan "universumin kanssa yhdessä olemisesta", mutta osasivat tarvittaessa piestä p*skat pihalle jokaiselta vastaantulijalta. Ja tekivät sen vielä iloisesti, seuraavaa turnausta odotellessa.
Mutta nyt karkaa vähän ohi aiheen. Vaikka elokuva onkin aika pitkälti ennalta-arvattavissa jos on alkuperäisen version nähnyt, näyttelijäsuoritukset ovat kuitenkin aika hyviä. Xiao Dre'tä esittää Jaden Smith (Will Smithin poika) ja on nuoresta iästään huolimatta varsin hyvä näyttelijä. Mr. Hania puolestaan esittää oikea kung-fu taituri Jackie Chan ja hän tuntuu aidosti nauttivan roolistaan, joka poikkeaa selkeästi niistä rooleista, joita Mr. Chan on useimmiten päätynyt esittämään Hollywoodissa. Toki tässäkin elokuvassa nähdään ripaus Jackie Chanin "tavaramerkkiä" eli ns. "koomista kung-fua", mutta kohtauksessa, jossa sen tavallaan ymmärtää.
SPOILER:
Alkuperäisessä Karate Kidissä on kohtaus, jossa Danielin kiusaajat ovat Danielin tekemästä pilasta suutuspäissään ajaneet sankarin loukkuun ja pääpahis on juuri antanut tällä selkäsaunan ja valmistautuu viimeiseen, mahdollisesti jo kohtalokkaaseenkin iskuun tovereidensa hieman estellessä. Silloin Mr. Miyagi puuttuu peliin ja voittaa kaikki kiusaajat ylivoimaisella karaten osaamisellaan.
Tässä elokuvassa kohtaus on myös, mutta nyt muutettuna siten, että Mr. Han ei ole itse suoraan niin väkivaltainen kuin "kollegansa" Mr. Miyagi. Tämän ymmärtää, koska kohtaus, jossa Jackie Chan monottaisi 12-vuotiasta poikaa päähän näyttäisi aika ruokottomalta, vaikka 12-vuotias olisi kuinka paha kung-fun osaaja. Niinpä kohtaus on ratkaistu toisella tavalla.
Kiinan turistinähtävyyksiä nähdään tietysti myös, niinpä elokuvaan on liitetty mukaan vierailu Kielletyssä kaupungissa ja Kiinan muurilla. Jälkimmäinen ymppäys on hieman epäuskottava. Vaikka en ole muurilla käynytkään, uskoisin että se on tyypillinen turistinähtävyys, mikä tarkoittaa että siellä tuskin saa rauhassa juoksennella ja treenata kung-fua, vaan ympärillä on tuhatpäinen lauma turisteja kameroineen. Mutta kyse lienee ihan vain amerikkalaisesta tavasta hahmottaa maailma ja tehdä elokuvia: jos elokuva tapahtuu Pariisissa, Eiffel-tornin pitää näkyä. Jos ollaan Moskovassa, pitää olla Punaisella torilla ja täytyy olla talvi ja lunta. Ja jos ollaan Kiinassa, niin silloin ollaan Kiinan muurilla.
Mutta kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä pop corn-elokuva, joka ei tosin pääse alkuperäisen tasolle. Elokuva olisi ehkä tarvinnut enemmän uusia ideoista ja ajatuksia muutaman ihan hauskan irtioton sijaan (kuuluisa kärpäsen nappaus syömätikuilla-kohtaus on toteutettu hieman toisella tavalla. Eikä "wax on, wax off"-kohtausta nähdä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti