Kiukkua

Yksi monista asioista, mikä saa minut turhauma-raivon partaalle, on saamattomuus yhdistettynä kovaan puhumiseen. Karummin sanottuna lupausten ja yhteisten sovittujen asioiden pettäminen.

Jos jotain on sovittu, että tehdään näin, niin sen pitää sitten olla niin. Kerran voi tapahtua olosuhteiden tms. takia virheitä tai unohduksia. En ole maailman keskipiste, ymmärrän, että ihmiset eivät voi muistaa että juuri minun kanssani on sovittu niin tai näin. Näitä sattuu, ne ovat inhimillisiä erehdyksiä.

Mutta sitten kun niitä alkaa tulla enemmän niitä lipsahduksia. Kun tuntuu, että vaikka kuinka selittäisit ja yrität olla yhteistyökykyinen ja joustava ja uskot saavasi vastakaikua. Ja taas tuntuu siltä, että nyt on asiat järjestyksessä. Kunnes muutaman viikon päästä tai tunnin tai koska tahansa tuleekin kylmää vettä niskaan ja tajuat, että ei, ei mennyt perille, se sovittu asia ei pitänytkään ja toiset vetävät taas ihan omaa showtaan.

Milloin on luvallista saada raivari?