Jännästi sitä oppii uusia asioita itsestään.
Huomasin, että minä en pidä siitä, kun naiset heittäytyvät "pelastettaviksi prinsessoiksi".
"Voitko sä ruuvata tän auki, kun sä oot tollanen MIES" sellaisella hunajaisen keikistelevällä "muka-avuttomalla" äänellä ja silmäripset sanoo räps-räps.
Itse kiristelin hampaita ärtymyksestä eikä tullut lainkaan sellainen ritarillinen olo siinä ruuvia aukaistessa. Olisi tehnyt mieli ärähtää, että älä ole lapsellinen. Kyllä minulta voi apua pyytää ihan ilman näitä sukupuoliroolileikkejäkin ja että kyllä minä näen noin läpinäkyvän manipulaation läpi vaikka olenkin MIES.
Taidan olla feministi.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Kristinusko vapisee
Paavi on tehnyt yllättävän ulostulon. Ainakin jos uskomme Iltalehteä.
Uusimmassa kirjassaan paavi Benedictus XVI kirjoittaa, että Jeesus tuskin syntyi vuonna 0 vaan ajanlaskumme perustuu laskuvirheeseen. Iltalehden toimittaja on hämmästynyt tästä paljastuksesta, joka minulle kerrottiin jo yläasteella tai ainakin viimeistään lukiossa. Ja jonka katolinenkin maailma on tiennyt jo viimeistään 1900-luvun alusta asti historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen myötä.
Paavi on myös mennyt toteamaan, että seimen äärellä ei luultavasti ollut härkiä tai aasia. Kas kun Raamatussa ei mainita kyseisiä elikoita. Tätäkin paljastusta toimittaja pitää ilmeisen järisyttävänä ja pohtii vaikuttaako paavin kannanotto peräti nyt kristilliseen joulunviettoon.
Joskus täytyy kyllä oikeasti ihmetellä toimittajien yleissivistyksen tasoa.
Uusimmassa kirjassaan paavi Benedictus XVI kirjoittaa, että Jeesus tuskin syntyi vuonna 0 vaan ajanlaskumme perustuu laskuvirheeseen. Iltalehden toimittaja on hämmästynyt tästä paljastuksesta, joka minulle kerrottiin jo yläasteella tai ainakin viimeistään lukiossa. Ja jonka katolinenkin maailma on tiennyt jo viimeistään 1900-luvun alusta asti historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen myötä.
Paavi on myös mennyt toteamaan, että seimen äärellä ei luultavasti ollut härkiä tai aasia. Kas kun Raamatussa ei mainita kyseisiä elikoita. Tätäkin paljastusta toimittaja pitää ilmeisen järisyttävänä ja pohtii vaikuttaako paavin kannanotto peräti nyt kristilliseen joulunviettoon.
Joskus täytyy kyllä oikeasti ihmetellä toimittajien yleissivistyksen tasoa.
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Sähköä ilmassa
Kun asuntoni omistaja vaihtui, meille asukkaille annettiin tehtäväksi solmia sähkösopimus. En ole tähän ikääni asti sellaista(kaan) tehnyt (minäkö uusavuton), mutta eikun härkää sarvista ja toteuttamaan.
Jo kesäkuussa, hyvissä ajoin ennen määräaikaa, olin sähkösopimuksen ylpeä omistaja. Vuokranantajakin kiitteli räväkkää toimintaani. Määräaika tuli ja meni ja minulla sähköt hurisi niin kuin tähänkin asti. Boratia lainaten: "Great success". Lasku tuli ja sen maksoin; ei niin mukavaa, mutta edelleen, suuri menestys jatkui.
Sitten vuokranantaja pisti uuden viestin: en ollut tehnyt kuulemma sähkönsiirtosopimusta. Hän oli ystävällisesti maksanut siirtolaskun (tms.) ja pyysi minua maksamaan siirtolaskun takaisin hänelle ja tekemään siirtosopimuksen ensitilassa.
Joten eikun toteuttamaan.
Tällä kertaa menestys ei ollut ihan yhtä hyvä.
Ensinnäkin sähköntoimittaja oli sitä mieltä, että en voisi tehdä pelkkää siirtosopimusta. Teimme siis sähkösopimuksen. Vasta puhelun jälkeen tulin ajatelleeksi, että taisin olla nyt kahden sähkösopimuksen ylpeä omistaja. Mutta sitten asia unohtui, koska olin töissä.
Tulin töistä klo 20.00. Kävelin sisälle asuntooni ja kokeilin sytyttää eteiseen valot. Ei syttyneet. Harmillisesti oli lamppu palanut. Kunnes menin keittiöön ja avasin jääkaapin. Ei syttynyt valo sielläkään ja jääkaappi ei ollut enää edes jää vaan pelkkä kaappi.
Kokeilin muitakin lamppuja. Ei syttynyt mikään. Tajusin siinä vaiheessa, että kahden sähkösopimuksen ylpeän omistajan asunnossa ei ollut sähköjä.
Soitto palvelunumeroon ratkaisi asian ja sähkö lähti jälleen hurisemaan. Mutta aika harmillista silti, varsinkin kun töissäkin oli ollut kaikkea muuta kuin mukava päivä.
Jo kesäkuussa, hyvissä ajoin ennen määräaikaa, olin sähkösopimuksen ylpeä omistaja. Vuokranantajakin kiitteli räväkkää toimintaani. Määräaika tuli ja meni ja minulla sähköt hurisi niin kuin tähänkin asti. Boratia lainaten: "Great success". Lasku tuli ja sen maksoin; ei niin mukavaa, mutta edelleen, suuri menestys jatkui.
Sitten vuokranantaja pisti uuden viestin: en ollut tehnyt kuulemma sähkönsiirtosopimusta. Hän oli ystävällisesti maksanut siirtolaskun (tms.) ja pyysi minua maksamaan siirtolaskun takaisin hänelle ja tekemään siirtosopimuksen ensitilassa.
Joten eikun toteuttamaan.
Tällä kertaa menestys ei ollut ihan yhtä hyvä.
Ensinnäkin sähköntoimittaja oli sitä mieltä, että en voisi tehdä pelkkää siirtosopimusta. Teimme siis sähkösopimuksen. Vasta puhelun jälkeen tulin ajatelleeksi, että taisin olla nyt kahden sähkösopimuksen ylpeä omistaja. Mutta sitten asia unohtui, koska olin töissä.
Tulin töistä klo 20.00. Kävelin sisälle asuntooni ja kokeilin sytyttää eteiseen valot. Ei syttyneet. Harmillisesti oli lamppu palanut. Kunnes menin keittiöön ja avasin jääkaapin. Ei syttynyt valo sielläkään ja jääkaappi ei ollut enää edes jää vaan pelkkä kaappi.
Kokeilin muitakin lamppuja. Ei syttynyt mikään. Tajusin siinä vaiheessa, että kahden sähkösopimuksen ylpeän omistajan asunnossa ei ollut sähköjä.
Soitto palvelunumeroon ratkaisi asian ja sähkö lähti jälleen hurisemaan. Mutta aika harmillista silti, varsinkin kun töissäkin oli ollut kaikkea muuta kuin mukava päivä.
maanantai 29. lokakuuta 2012
Tomaatti
Kävin syömässä tuollaisessa pikaruokaravintolassa grillipihvin. Listassa luki, että pihvi + tomaatti. Ajattelin tietysti, että pihvin lisäksi ruokaan kuuluisi sellainen grillillä paistettu tomaatti. Olin väärässä. Pihvin päällä oli ketsuppia. Se siis edusti sitä tomaattia.
No eihän se väärin ole, ketsuppi tehdään tomaatista, eli sinällään lista oli ihan oikeassa, mutta mutta...
No eihän se väärin ole, ketsuppi tehdään tomaatista, eli sinällään lista oli ihan oikeassa, mutta mutta...
perjantai 26. lokakuuta 2012
Holhoamisesta
Millan pohti blogissaan valvontaa. Jossain tutkimuksessa oli todettu, että suomalaiset olivat sitä mieltä, että valtiovalta holhoaa liikaa. Toisaalta samanaikaisesti ollaan järkyttyneitä siitä, kun kävi ilmi, että D-vitaminiivalmisteissa ei ollut sitä D-vitamiinia.
Ihmiset on vekkuleita. Nykyajan maailmankatsomus tuntuu korostavan voimakkaasti sitä yksilön itsemääräämisoikeutta ja kaikenlainen puuttuminen siihen nähdään jotenkin sietämättömänä valvontana ja holhoamisena.
"Täällä on tosi surkee palvelu" sanoi humalainen nuori nainen, jota kiellettiin tanssimasta huteralla pöydällä.
Ihmisiltä vain tuntuu monesti unohtuvan se, että holhoamisen/valvonnan tarkoituksena on usein suojelu. Tietyt säännöt ovat voimassa, jotta kaikilla olisi mukavaa ja turvallista olla. Yhteiskunta ei vain pelitä sillä tavalla, että tämä maailma on jonkun ikioma pomppulinna, jossa voi tehdä mitä haluaa. Koska maailmassa on muitakin. Ja maailma, jossa jokainen pomppii ikiomassa linnassaan välittämättä muista on aika epämiellyttävä paikka.
Monesti ihmiset toki silmää räpäyttämättä kiertävät tämänkin. Ei tulekaan olla niin, että kaikki saavat. Mutta minun olisi silti hyvä saada. Koska minä olen minä.
"Mä otan vastuun jos jotain tulee" sanoo asiakas, joka haluaisi tehdä jotain todella typerää, mutta minunkaltaiseni koulukiusatut pikkunatsit eivät anna.
Eikä holhoamisessa ole aina kyse edes muiden mukavuudesta tai joidenkin teoreettisten "yleishyödykkeiden" puolustamisesta. Joskus valvonnan tarkoituksena on suojella myös sitä tekijää. Huteralla pöydällä tanssija ottaa sen riskin, että pöytä romahtaa, jolloin hän voi loukata itsensä pahasti, jopa menehtyä. Yhteiskunta tai yhteisö haluaa suojella häntä tällaiselta riskiltä Varsinkin jos hän on sellaisessa tilassa, että ei kunnolla tajua tekojensa seurausta.
Ja toisekseen kyllä näitä "mä otan vastuun"-huutajia aina riittää, mutta johonkin ihmeeseen ne katoavat aina siinä vaiheessa kun verta alkaa valua. Ja päätyypä siinä vaiheessa kovin moni myös huutamaan yhteiskuntaa tai yhteisöä vastuuseen.
Ihmiset on vekkuleita. Nykyajan maailmankatsomus tuntuu korostavan voimakkaasti sitä yksilön itsemääräämisoikeutta ja kaikenlainen puuttuminen siihen nähdään jotenkin sietämättömänä valvontana ja holhoamisena.
"Täällä on tosi surkee palvelu" sanoi humalainen nuori nainen, jota kiellettiin tanssimasta huteralla pöydällä.
Ihmisiltä vain tuntuu monesti unohtuvan se, että holhoamisen/valvonnan tarkoituksena on usein suojelu. Tietyt säännöt ovat voimassa, jotta kaikilla olisi mukavaa ja turvallista olla. Yhteiskunta ei vain pelitä sillä tavalla, että tämä maailma on jonkun ikioma pomppulinna, jossa voi tehdä mitä haluaa. Koska maailmassa on muitakin. Ja maailma, jossa jokainen pomppii ikiomassa linnassaan välittämättä muista on aika epämiellyttävä paikka.
Monesti ihmiset toki silmää räpäyttämättä kiertävät tämänkin. Ei tulekaan olla niin, että kaikki saavat. Mutta minun olisi silti hyvä saada. Koska minä olen minä.
"Mä otan vastuun jos jotain tulee" sanoo asiakas, joka haluaisi tehdä jotain todella typerää, mutta minunkaltaiseni koulukiusatut pikkunatsit eivät anna.
Eikä holhoamisessa ole aina kyse edes muiden mukavuudesta tai joidenkin teoreettisten "yleishyödykkeiden" puolustamisesta. Joskus valvonnan tarkoituksena on suojella myös sitä tekijää. Huteralla pöydällä tanssija ottaa sen riskin, että pöytä romahtaa, jolloin hän voi loukata itsensä pahasti, jopa menehtyä. Yhteiskunta tai yhteisö haluaa suojella häntä tällaiselta riskiltä Varsinkin jos hän on sellaisessa tilassa, että ei kunnolla tajua tekojensa seurausta.
Ja toisekseen kyllä näitä "mä otan vastuun"-huutajia aina riittää, mutta johonkin ihmeeseen ne katoavat aina siinä vaiheessa kun verta alkaa valua. Ja päätyypä siinä vaiheessa kovin moni myös huutamaan yhteiskuntaa tai yhteisöä vastuuseen.
torstai 25. lokakuuta 2012
perjantai 19. lokakuuta 2012
Kissa vs. kissa vs. varikset
Tappeluissa tuntuu niin kovin usein olevan mukana innokkaita kannustajia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)