perjantai 29. kesäkuuta 2012

Häätökartta

Helsingin sanomat on julkaissut Häätökartan. Sinne voi kuka tahansa (lähtökohtaisesti kuitenkin nuori) lähettää oman kertomuksensa siitä, mistä hänet ovat vartijat häätäneet. Häätöpaikat sitten merkitään karttaan ja myöhemmin on varmaan luvassa artikkeleita siitä, missä teineillä on vaikea olla. Mistä vartijat heidät aina häätävät.

Toki vartijat ja järjestyksenvalvojat tekevät poistoja, joiden perusteita ei aina löydy sieltä rivien välistäkään, mutta lähtökohta kuitenkin on, että vartijalla ja järjestyksenvalvojalla on oikeus poistaa toimialueeltaan henkilö, kun tietyt ehdot täyttyvät. Vartijan kohdalla ehdot ovat seuraavat:

1) Jos on ilmeistä, että henkilöllä ei ole oikeutta oleskella vartioimisalueella;
2) Jos alueen omistaja, haltija tai heidän edustajansa on kehottanut henkilöä poistumaan ja hän ei ole noudattanut tätä kehotusta.

Järjestyksenvalvojalla on oikeus poistaa toimialueeltaan henkilö, joka

1) Päihtyneenä häiritsee siellä yleistä järjestystä
2) joka uhkaavasti esiintyen, meluamalla tai väkivaltaisuudella häiritsee toimialueella yleistä järjestystä ja turvallisuutta

(perusjärkkäreillä on kolmaskin peruste, mutta koska Häätökartta koskee nimenomaan kauppakeskuksia ja siellä olevia järjestyslain mukaisia järjestyksenvalvojia, ei puututa nyt portsareihin).

Ongelma tulee siinä, että ihmiset eivät ikinä, milloinkaan tunnu ajattelevan, että vartija/järjestyksenvalvoja voisi olla tekemässä jotain luvallista, kun he näkevät kys. ammatin edustajat toimimassa. Lähtökohta on aina se, että univormu on nyt tekemässä jotain väärin. Ja se tullaan kertomaan tai sitten tivaamaan toimenpiteen syytä. Hurjimmat tulevat jopa kiinniottotilan oveen kolkuttamaan, että "hei, näin kun veitte sen miehen sinne. Saanko tietää miksi?"

Ja tässä tulee ongelma kaksi: ei järkkärillä tai vartijalla ole lupa kertoa kaikille ulkopuolisille utelijoille, että miksi Reiskaa nyt viedään ("se huuteli tuolla kännissäpäiten ihmisille törkeyksiä"; "pölli röökiä"; "uhkas vetää kassatyttöä turpaan, kun ei saanut kaljaa"). Sillä kiinniotetulla ja poistetulla on yksityisyydensuoja, jota vartijan/järjestyksenvalvojan on suojeltava. Niinpä se vastaus on yksinkertainen murahdus: "et saa." Eikä se vartija/järkkäri voi mennä puolustautumaan minnekään Helsingin sanomien keskustelupalstalle, että itse asiassa nimimerkki "yx vaan" poistettiin, koska se konttasi kännissä pitkin lattioita ja yritti sen jälkeen hakata vartijat. Ja hävisi.

Niinpä näissä poistotarinoissa kuullaan aina vain se yksi versio. Ja yleensä lähes poikkeuksetta se versio on aikalailla siloteltu ja omia tekemisiä ei muisteta tai niillä ei nähdä olevan mitään yhteyttä siihen mitä kohta tapahtui.

"Ihan kaikessa rauhassa vaan seisoin, kun joku läski kaljupää tuli takaa ja kuristi." Vartijan näkökulma: "tappelit verissäpäin ja yritit juuri parhaasi mukaan potkia tyrmätyn taistelukumppanin naaman sisään."

"Istuttiin vaan kaikessa rauhas, kun joku steve tuli huutaan pää punasena." Vartijan näkökulma: "maattiin pitkin penkkejä ja lattioita, heiteltiin roskia, huudettiin ja kiljuttiin ja räittiin lattialle."

"Kävelin kaikessa rauhassa pitkin asemaa." Vartijan näkökulma: maalattuasi ensin seinän täyteen töhryjä.

Näissä Häätökartan kertomuksissa tullaan nyt kuulemaan vain ja ainoastaan se poistetun subjektiivinen näkemys. Toki vartijankin näkemys on subjektiivinen, en sitä kiistä. Mutta Häätökartta tulee olemaan yksipuolisen subjektiivinen ja mustavalkoinen ja pitämään entisestään yllä sitä kuvaa, että vartija/järjestyksenvalvoja ei koskaan, ei ikinä, ei milloinkaan, ole lähtökohtaisesti oikeassa vaan aina väärässä, vallan väärinkäyttäjä, natsi ja lastenvihaaja. Joita tulee vihata ja pelätä ja nauraa, jos niille joskus käy huonosti.

Mielenkiinnolla odotamme minkä kauppakeskuksen tai alueen vartijat/järjestyksenvalvojat Hesarin tulevat artikkelit tulevat nostamaan nuorten vihaajiksi ja lainrikkojiksi. Kamppi ja Rautatieasema ovat varmaan aika korkealla, luultavasti myös Itis. Toisaalta kaikki kolme paikkaa ovat myös sellaisia, joissa järkkäreillä on niin paljon muutakin duunia, että pieniin järjestyshäiriöihin (joita nuoret yleensä aiheuttavat ja joiden vuoksi tulevat poistetuiksi) ei ole aikaa eikä kiinnostusta puuttua. Niinpä voittajaksi voikin nousta yllättäen joku pieni kauppakeskus, jossa asiakasmäärät ovat pieniä ja aikaa riittää puuttua myös "pieniin väärinkäytöksiin."

Jatkan vielä vähän: on totta, että nuoria kontrolloidaan enemmän kuin muita kauppakeskuksissa kävijöitä. Heitä vahditaan tarkemmin. On totta, että aina poistoille ei ole mitään muuta syytä kuin nuoruus. Ja se on tietysti väärin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuoria poistetaan aina ainoastaan siksi, että he ovat nuoria. Heitä poistetaan, koska he antavat siihen aiheen/syyn. Heitä vahditaan, koska Siperia on monelle vaksille opettanut, että kannattaa vahtia. Se, että jossain kauppakeskus X:stä poistetaan paljon nuoria ei välttämättä tarkoita sitä, että kys. kauppakeskus ja sen JV:t eivät siedä nuoria, vaan esim. siitä, että siellä käy paljon nuoria, jolloin myös järjestyshäiriöitä on enemmän.

Kuten eräs kirjoitti toisaalla: nuoret haluavat että heitä kohdellaan kuin aikuisia. Mutta jos aikuinen juoksisi pitkin kauppakeskusta, huutaisi välillä täyttä kurkkua, seisoisi kavereineen ovien tukkeena, kävisi leikkipainia näiden samojen kavereiden kanssa, sylkisi ja kylväisi roskia pitkin lattioita, niin kyllä se lähtö tulisi aika nopeaan hänellekin.

Keskustelun avaus on sikäli kyllä hyödyllinen - nostaa esiin avoimen julkisen tilan puute ja kaupallistuminen sekä kulttuurien yhteentörmäys, mutta toteutus ei toimi. 

torstai 28. kesäkuuta 2012

Silmälasi ostoksilla

Päätin ostaa sitten taas uudet silmälasit Zenni Opticalista. Ensimmäinen ostokerta meni hienosti, nää sieltä ostetut lasit taitaa nököttää nyt neljättä vuotta jo tässä nenänvarren päällä.

Toinen ostokerta meni ihan suhkuksi. Naputtelin PD:n eli pupillien välin ulkomuistista, mikä osoittautui virheeksi. Neljän millin heitto on paljon. Laseja ei voi käyttää kuin hetken, muuten seurauksena on päänsärkyä ja pahaa oloa.

Kolmannen kerran tuloksista en vielä tiedä. Uskaltauduin vaihtamaan tyyliä ja se jännittää. Tähän asti olen käyttänyt vuodesta 1992 (jolloin taisin ensimmäiset lasini saada nopeasti laskettuna) kultasankaisia ja muodoltaan kapeita laseja. Nyt ostin mustasankaiset ja muodoltaan hieman pyöreämmät ja isommat lasit. Järkeilin, että kun minulla tätä naamaa nyt on siunaantunut, niin kapeat lasit eivät välttämättä imartele. Mutta mitäpä jos ne lasit eivät nyt sovikaan? Tai saan jotkut hirveät televisioruudut?

Siihen ei kantti sentään riittänyt, että olisin ottanut leveät sangat, vaikka sitäkin kyllä mietin. Leveillä sangoilla olisi ehkä saanut vähän piiloon näitä pullonpohjia, jollaiset minun lasini aina ja väistämättä tulevat olemaan.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Salainen ystävä

Sain tänään kirjeen, jonka päällä ei ollut nimeäni, vaan ainoastaan osoite. Sisällä oli lappu, jossa kerrottiin, että ystäväni oli ilmoittanut minut saamaan 15 euroa johonkin Kolikkopelit.comin nettipeleihin. Rekisteröidyn vaan ja pääsen pelaamaan 15 eurollani ilmaiseksi mm. pokeria.

Ystäväni ei ilmeisesti muistanut kertoa nimeäni ilmoittaessaan minut tämän palkinnon saajaksi. Tai sen puolin omaansakaan. Keskustelupalstoilla kerrotaan, että muutkin ovat saaneet 15 euron lahjoituksia ystäviltään. Osa ystävistä on saatekirjoissa jopa nimetty. Kaikkein hurjinta on, että keskustelijat eivät kertomansa mukaan ole edes tienneet että heillä on sen nimisiä ystäviä.

Jäi rekisteröitymättä.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Flash mob

"Flash mob on tapahtuma, jossa joukko ihmisiä kerääntyy julkiselle paikalle ja tekee ennaltasovittuna ajankohtana jotain odottamatonta." (lähde Wikipedia)

Flash mobeja järjestetään eri tarkoituksessa. Jotkut ovat kantaaottavia, jotkut mielenosoituksellisia, jotkut viihdettä. Jotkut kaupallisia.

Tässä joitain esimerkkejä minusta hyvistä flash mobeista:

Ja yksi Belgiasta


Tää ei ole flash mob, vaan aika vanhahko vakuutusyhtiö mainos Hollannista. Jostain syystä sijoittuu Suomeen:


lauantai 26. toukokuuta 2012

Facebook

Yli vuoden kestäneen työtoveruuden jälkeen olen nyt pikkuhiljaa, varovaisesti tuntemuksiani kuunnellen, alkanut kutsua muutamia työkavereitani Facebook-kavereikseni. Olen miettinyt ja pohtinut asiaa monelta kantilta. "Voinko jo pyytää, olemmeko niin hyviä kavereita, enhän vain aiheuta kiusallisia tilanteita," mietin ennen kuin lähetän pyyntöni.

Taidan ottaa koko Facebookin liian vakavasti. En tajua sitä. Sitten jotkut tulevat töihin, tekevät muutaman oppivuoron ja heti koko työyhteisö on niiden Facebook-kavereita. Minä mietin tykönäni että onko "suhteemme" jo edennyt sille asteelle, että voimme olla Facebook-kamuja. Ja olen toisaalta kateellinen, koska ei minua perhana kukaan kutsu Facebook-kaveriksi.

Tunnistan itsessäni Rauno Repomiehen dilemman. Repomies avasi Facebook-tilin eikä kehdannut pyytää ketään kaverikseen, koska hänen Facebook-sivunsa on niin suttuinen. Niin on minunkin. Enkä kehtaa laittaa päivityksiä, koska kaikenmaailman puolitutut lukevat niitä. Ja entä sitten omien kavereiden sivut! Kaikenmaailman puolitutut Facebook-kaverit pääsevät sieltä minun sivultani nyt lukemaan niiden minun kavereiden Facebook-päivityksiä.

Pirullinen keksintö on tuo naamakirja. 

Jäbä hei

Televisiosarja "Pasilassa" on eräs roolihenkilö, mainostoimisto Buddhan toimitusjohtaja Jerppe Stoltenstolten, joka kertoessaan erinäisiä viisauksiaan aloittaa lauseensa aina sanoilla "Jäbä hei..." Sellaisella vähän narisevalla intonaatiolla.

Luulin että ei niin kukaan oikeasti puhu, kunnes...

Olin lähikaupassani ja lastasin juuri kassalinjalle sitä mitä kasvava nuori mies tarvitsee selviytyäkseen, kun selkäni takaa kuului :" jäbä hei ostaa aika paljon Pepsii." Katsoin taakseni ja koska ketään muuta ei ollut näkösällä (ja minä todellakin ostin Pepsiä) päättelin olevani selkäni takana seisovan nuoren miehen tarkoittama "jäbä".

Myönsin ostavani Pepsiä. Tähän uusi ystäväni totesi jotain tyyliin "ei kannattais hei, se on aika epäterveellistä." Ihan Stoltenstoltenmaisesti ääntäen.

Myönsin tämänkin väittämän oikeaksi, ja totesin vain, että jokaisellahan meistä täytyy olla omat paheemme. Tämän keskustelukumppanini hetken harkittuaan myönsi todeksi. Sen jälkeen hän osti vuoronsa tultua askin tupakkaa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Kreikka

Niin siinä sitten kävi että kreikka otti ja meni läpi. Suoritettu.