Saarnaten

Olen huomannut itsessäni huolestuttavia "papillisia" merkkejä. Niiden ilmaantuminen on sitäkin yllättävämpää, että en ole vuoteen tehnyt juuri minkään näköistä teologiaan jotenkin liittyvää ajatustyötä tai harjoitteita. Tai no nyt hiukan liioittelen, leireillä olen kyllä käynyt ahkerasti. Mutta teologian pohdiskelu ja käytännön harjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Se huolestuttava merkki on se, että en enää osaa arvioida kuinka kauan olen puhunut. Saatan puhua pitkäänkin, mutta minusta tuntuu, että olen juuri aloittanut. Vaarana on siis tulla jaarittelijaksi, kun 25 minuuttia paasattuaan istuu alas ja miettii että olipas se lyhyt puhe. Itse arvostan ytimekkäitä, hyvin jäsenneltyjä puheita, jotka ovat mieluummin lyhyitä kuin pitkiä. Koska pitkän puheen täytyy olla erityisen hyvä, jotta sitä jaksaa kuunnella. Tai puhujassa itsessään täytyy olla jotain sellaista, että häntä haluaa kuunnella. Siksi mieluummin lyhyt puhe, kuin pitkä puhe.

Olen pitänyt 15-20 minuuttia itselläni ihan maksimina (minulta se tarkoittaa noin kolmea liuskaa tekstiä ), mutta nykyisin tuntuu, että helposti ylitän sen. Uskon, että se johtuu epävarmuudesta. Teologin lihakset ovat ruosteessa ja siksi jännitän puhumista. Toisaalta ehkä ihailen liiaksi saarnaidoleitani, enkä uskalla olla oma itseni. Seuraava suuri koetus on perhekirkko, jossa seurakunta kyllä ilmaisee, jos ei enää kiinnosta.

Saarnanuottia en ole vielä tainnut saada. Kuulijathan senkin osaisivat parhaiten kertoa.

Pieni juhannuskirjoitelma

Tämmöinen juhannuskirjoitelma sitten syntyi ja rohkaistuin myös julkaisemaan sen.

Merkitty mies

Jumala oli valinnut Johannes Kastajan jo tämän syntymästä saakka suureen tehtävään. Johanneksesta oli määrä tulla profeetta ja Messiaan sanansaattaja, tien raivaaja Herralle.

Johannes oli selvästi Jumalalle tärkeä. Itse asiassa Raamattu on täynnä kertomuksia ihmisistä, joiden elämää Jumala on koskettanut; joiden teot ovat olleet merkittäviä; jotka Jumala on merkinnyt omakseen. Jumala on ollut heidän kanssaan. Aina se ei ole ollut helppoa eikä Jumalan valituksi tuleminen ole taannut helppoa tai onnellista elämää, mutta ainakin he ovat voineet olla varmoja siitä, että Herra on heidän kanssaan. Että he ovat tärkeitä Hänelle.

Entä sitten me? Me, jotka monesti tunnemme, että Jumala ei ole läsnä? Mitä juhannus kirkollisena juhlana kertoo meille?

Juhannus on kesäjoulu, kesän juhla, joka viittaa jouluun ja Jeesuksen syntymään. Johanneksen ja Jeesuksen julistama ilosanoma oli suunnattu ennen kaikkea tavallisille ihmisille, niille, jotka eivät tunteneet itseään tarpeeksi hyviksi tai kelvollisiksi. Niille, jotka tunsivat olevansa kaiken ulkopuolella ja hylättyjä. Ilosanoma kertoo meille, että Jumala ei ole valinnut omikseen pelkästään harvoja, vaan aivan kaikki. Kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia, hänen valittujaan, hänelle tärkeitä.

Juhannus muistuttaa meitä tästä ilosanomasta ja siitä, miten Jumala osoittaakseen sen tuli keskellemme tavalliseksi ihmiseksi. Voimme hyvin mielin kohottaa äänemme ylistykseen psalmin 139 sanoin: "Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä!" (Ps. 139:14).

Kristus nousi kuolleista!

Johannes Khrysostomoksen pääsiäissaarna:

Kristus nousi kuolleista!

Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.
Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen:

hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.

Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.

Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.

Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:

kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.

Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.

"Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on sinun voittosi?

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.

Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."
(1 Kor. 15:20)

Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

- - - - -

OIKEIN HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE