Olen aina säästänyt tavaroita ja papereita. Onneksi, sillä kun tänään ihan vain ajankulukseni pengoin arkistoja, eteeni osui nippu vähän virttyneitä papereita, jotka sisälsivät lukuisia n. vuosien 1994-1997 aikana kirjoittamiani romaanien alkuja (vain alkuja, sillä yhtään näistä suurkirjoista ei valmistunut). Vanhin on käsinkirjoitettu n. 19 sivua pitkä (isoilla harakanvarpailla molemmin puolin paperia) romaani nimeltään "Koskelan veljekset" a.k.a Kahdeksan veljestä.
Luin 12-vuotiaana Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" ja siitä innoittuneena lähdin sitten kirjoittamaan omaa versiotani. Kiven ja myös toisen suosikkini Päätalon vaikutus näkyy omalaatuisena kerrontatyylinä ja sanavalintoina (tekstissä tulee vastaan mm. sanat "ökytalo" ja "äpäreet"). Tarinan aikaan ja paikkaan sijoittuminen on kafkamainen, sillä kertoja ei osaa päättää että kertooko hän alkuperäisteoksen hengessä tarinaa 1800-luvulta vai nykyajasta. Niinpä kertomuksessa esiintyvät rintarinnan suomalaiset pienviljelijät (joilla on jopa kaksi lehmää), hevoskärryillä matkustaminen, kaukaloluistelu, vaahtosammuttimet ja Mersuilla ajelevat pahat kunnanisät. Herrat sortavat julmasti suomalaista köyhälistöä, mutta tuskinpa meno enää 1990-luvulla ihan näin villiä on ollut :)
Jotain poimintoja:
"Lopulta lähtivät Anteron pojat käpälämäkeen kovasti turpaan ottaneena".
"Kun sitten tuli kevät ja Mikko oli 15 vuotta ja nuorin heistä Erno oli 7, niin Koskelan Maria kuoli (poikien äiti, toim.huom.) Veljekset itkivät ja surivat noin kaksi kuukautta."¨
"Näin puhelivat veljekset, kunnes sitten aina maan päällä oleva Asko ehdotti, että mentäisiin ulos."
Luin 12-vuotiaana Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" ja siitä innoittuneena lähdin sitten kirjoittamaan omaa versiotani. Kiven ja myös toisen suosikkini Päätalon vaikutus näkyy omalaatuisena kerrontatyylinä ja sanavalintoina (tekstissä tulee vastaan mm. sanat "ökytalo" ja "äpäreet"). Tarinan aikaan ja paikkaan sijoittuminen on kafkamainen, sillä kertoja ei osaa päättää että kertooko hän alkuperäisteoksen hengessä tarinaa 1800-luvulta vai nykyajasta. Niinpä kertomuksessa esiintyvät rintarinnan suomalaiset pienviljelijät (joilla on jopa kaksi lehmää), hevoskärryillä matkustaminen, kaukaloluistelu, vaahtosammuttimet ja Mersuilla ajelevat pahat kunnanisät. Herrat sortavat julmasti suomalaista köyhälistöä, mutta tuskinpa meno enää 1990-luvulla ihan näin villiä on ollut :)
Jotain poimintoja:
"Lopulta lähtivät Anteron pojat käpälämäkeen kovasti turpaan ottaneena".
"Kun sitten tuli kevät ja Mikko oli 15 vuotta ja nuorin heistä Erno oli 7, niin Koskelan Maria kuoli (poikien äiti, toim.huom.) Veljekset itkivät ja surivat noin kaksi kuukautta."¨
"Näin puhelivat veljekset, kunnes sitten aina maan päällä oleva Asko ehdotti, että mentäisiin ulos."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti