Nykyisen työni ansiosta kirjoitan paljon. Normaaliin työviikkoon saattaa kuulua 2-4 puhetta, joskus enemmänkin. Joskus tosin myös vähemmän. Arvioisin että normipuhemäärä on 2-3 puhetta.
Kuitenkin, kun niitä kirjoittelee ja olen kohtuullisen kunnianhimoinen niiden suhteen, niin aikaa ei juuri jää kirjoittaa mitään muuta. Ei kyllä oikein kiinnostustakaan. Ikiaikainen haaveeni tulla kirjailijaksi jää luultavasti haaveeksi. Minulla ei ole sellaista kirjoitusrytmiä joka tuottaisi tulosta. Siis olen luonteeltani työnvieroksuja. Minulla saattaa olla ideoita, jopa ihan hyviäkin ideoita, tarinanaihioita, mutta yleensä aika vähän aikaa tai kiinnostusta tehdä niiden eteen töitä. Stephen King arvioi, että kirjoittajan olisi hyvä totutella sellaiseen n. 1000 sanan päivätahtiin ja tosiaan kirjoittaa se 1000 sanaa. Muuten tarina väljähtää. Olen kyllä huomannut saman.
Tosin välillä ne palaavat. Niitä on sitten vähän haikea muistella. Tarinoita, jotka olisivat voineet olla. Jos vain olisin saanut aikaiseksi. Näitä väljähtäneitä tarinoita on aika monta, jopa ihan muutama joista suunnittelin romaania.Tuskin koskaan niitä kirjoitan.
Kirjoitin taas pitkästä aikaa fiktiota. Novellia. Jaksoin kirjoittaa sitä 1.luvun verran. Siinä on 380 sanaa. Jutun juoni on yksinkertainen ja kulunut. Tarinankertoja havaitsee olevansa kuollut. Tai niin ainakin hän arvelee, koska kovasti itseltään näyttävä ruumis makaa kylpyhuoneen lattialla ja hän itse leijailee katossa. Siis tällainen aika kulunut kummitustarinan poikanen.Jotain yhtymäkohtia siinä on omaankin elämään, yhdessä tarinanvaiheessa olisi käsitelty kuolleen kertojan pientä koiraa, joka odottaa isäntäänsä saunasta palaavaksi...
Mutta saapa nähdä saanko kirjoitettua
Kuitenkin, kun niitä kirjoittelee ja olen kohtuullisen kunnianhimoinen niiden suhteen, niin aikaa ei juuri jää kirjoittaa mitään muuta. Ei kyllä oikein kiinnostustakaan. Ikiaikainen haaveeni tulla kirjailijaksi jää luultavasti haaveeksi. Minulla ei ole sellaista kirjoitusrytmiä joka tuottaisi tulosta. Siis olen luonteeltani työnvieroksuja. Minulla saattaa olla ideoita, jopa ihan hyviäkin ideoita, tarinanaihioita, mutta yleensä aika vähän aikaa tai kiinnostusta tehdä niiden eteen töitä. Stephen King arvioi, että kirjoittajan olisi hyvä totutella sellaiseen n. 1000 sanan päivätahtiin ja tosiaan kirjoittaa se 1000 sanaa. Muuten tarina väljähtää. Olen kyllä huomannut saman.
Tosin välillä ne palaavat. Niitä on sitten vähän haikea muistella. Tarinoita, jotka olisivat voineet olla. Jos vain olisin saanut aikaiseksi. Näitä väljähtäneitä tarinoita on aika monta, jopa ihan muutama joista suunnittelin romaania.Tuskin koskaan niitä kirjoitan.
Kirjoitin taas pitkästä aikaa fiktiota. Novellia. Jaksoin kirjoittaa sitä 1.luvun verran. Siinä on 380 sanaa. Jutun juoni on yksinkertainen ja kulunut. Tarinankertoja havaitsee olevansa kuollut. Tai niin ainakin hän arvelee, koska kovasti itseltään näyttävä ruumis makaa kylpyhuoneen lattialla ja hän itse leijailee katossa. Siis tällainen aika kulunut kummitustarinan poikanen.Jotain yhtymäkohtia siinä on omaankin elämään, yhdessä tarinanvaiheessa olisi käsitelty kuolleen kertojan pientä koiraa, joka odottaa isäntäänsä saunasta palaavaksi...
Mutta saapa nähdä saanko kirjoitettua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti