Rellu

Kun ajelee navigaattorin kanssa etelästä "tänne kauas" on mahdollisuus päästä näkemään mielenkiintosia asioita. Tässä iltana/yönä ajelin taas ja navigaattori ohjeisti. Pikkasen oli jo sumua, taivaalla möllötti kirkas puoli kuu. Kello lähenteli puolta yötä. Sitten navigaattori sanoi "Käänny oikealle". Tein niin ja päädyin pikkutielle, joka oli noin 1.5 autoa leveä. Katuvalot katosivat nopeasti taustapeilistä ja ajelin tätä pikkuista ja kuoppaista tietä yhä syvemmälle pimeyteen. Metsä ympärillä tiheni ja tiheni. Ainoat ihmisistä kertovat asutukset olivat vinossa olevia heinälatoja. Näyttivät hylätyiltä. Sitten yhtäkkiä pimeydestä saattoi ilmestyä yksinäinen talo, jonka yhdessä ikkunassa loisti valo.... En tiedä teistä, mutta minussa nuo korven keskeltä ilmestyvät yksinäiset talot yksinäisine valoineen eivät herätä minkäännäköistä luottamuksen tunnetta että tuonne sitten apua hakemaan, jos Rellu leviää matkalla. Tunnelma alkoi olemaan hieman Syvä joki-mainen, kun tien kunto vain heikkeni. Ja sitten alkoi tulla sitä sumuakin.

Ja sitten yhtäkkiä pimeyden keskeltä ilmestyi merkki sivistyksestä! Nimittäin tienviitta. Hiljensin hiukan vauhtia nähdäkseni lukea että mikä ihmeen merkki täällä oikein oli ja mihin se ohjasi. Millaisen nimen olisi kartantekijä keksinyt keskellä metsää olevalle pikkutien sivutielle. Kaikkea tällaista pohdiskelin. Sain kyltin näkyviini ja siinä luki:

"Neuvostosotavankien hautausmaa".

Autoajelu sai Stephen King-tuntuisen käänteen.

Mutta Rellu ei pettänyt ja nyt pitäisi päivällä lähteä katsomaan tätä outoa ilmestystä.