Haastatteluja

Kävi sitten niin, että yritys jolle työskentelen menetti kilpailutuksessa asiakkuuden ja piti sen kunniaksi YT-neuvottelut. Liki puoli vuotta elettiin jännityksessä, kunnes loppuvuodesta tuli varmuus, että asiakkuus oli ja meni, saamme kaikki kenkää tai sitten meidät uudelleensijoitetaan "vastaavankaltaisiin tehtäviin".

Kun samaan aikaan tapahtui myös valmistuminen, on kulunut n. kuukauden aika ollut yhtä työhaastattelua.

- Haastattelu nro 1: eräs Suomen ev.lut.kirkon hiippakunta. Haastattelijoita oli kolme, haastateltavia viisi. Hyvin kuumottava tilaisuus, jossa pistettiin hakijat koville ja sitten katsottiin että mikä murtuu ensin. Ensin yhteinen keskustelu jostain aiheesta arvioijien arvioidessa. Koko ajan päässä jyskytti, että "en ole sanonut mitään...en ole sanonut mitään...en ole sanonut mitään...NO SANO NYT JOTAIN!...Miksi ihmeessä noin sanoit?...Eihän siinä ollut mitään tolkkua...no sano nyt jotain.."

Sitten yksittäin jokaisen haastattelijan luo, olit kirjoittanut esitelmäkirjeen ja siitä haastattelijat sitten tyylinsä mukaan enemmän tai vähemmän haastoivat riitaa.

Tulos hyvä, olen tervetullut hiippakuntaan jos seurakunta löytyy.

- Haastattelu nro 2: oman firman uudelleensijoituskeskustelu. Myöhästyin, mutta ei hätää, myöhässä oli haastattelijakin. Joita oli itse asiassa kaksi. Ainoat jotka huomasivat myöhästymiseni olivat minä itse ja respa-vartija, joka viisaasti kehoitti pitämään mölyt mahassa.

Haastattelu jokseenkin epämukava, kalsea huone, iso pöytä, jonka toisessa päässä sinä, toisessa päässä haastattelijat läppäreiden kanssa. Englannin taitoa kysyttiin, se oli jostain syystä tärkeää. Niinkin tärkeää, että osa haastattelusta käytiin englanniksi.

Tulos kohtalainen, ne "vastaavat tehtävät" olivat huonompia tehtäviä huonommalla palkalla.

- Haastattelu nro 3: eräs seurakunta. Muutama haastattelija, menimme kaikki hakijat kimppakyydillä paikalle, kun oltiin kaikki tuttuja haastattelusta nro 1. Saatiin leipää ja pullaa perillä, sitten odottamaan. Minä olin viimeinen, mutta aika kului yllättävän mukavasti. Itse haastattelutilanne ihan mukava, kysymykset olivat vaikeita, osa helppoja, onnistuin mielestäni olemaan melko hurmaava. Siitä huolimatta, että sisällä kipuilin, että onko tämä tehtävä sittenkään minua varten. Loppupuolella minulle tuli nälkä ja vatsa murisi äänekkäästi.

Tulos joko hyvä tai huono - riippuen siitä mistä näkökulmasta nyt katsoo: en tullut valituksi.

- Haastattelu nro 4: kilpaileva vartiointiliike. Rekrytoija yritti olla provokatiivinen, mutta ei ollut mitään verrattuna siihen höykytykseen jota saatiin haastattelussa nro 1. Oli hyvin perillä seurakuntamaailman asioista ja heitti sieltä ikäviä kierrepalloja: "oletko menossa kesäksi rippileirille? Siitä on aika kauan kun olet viimeksi ollut seurakunnassa töissä, siksikö ei nyt löydy sieltä töitä?"

Tulos hyvä: sain töitä.

- Haastattelu nro 5: eräs hiippakunta. Samana päivänä kuin haastattelu nro 4. Tyyli ihan eri kuin haastattelussa nro 1. Istuin mukavassa nojatuolissa ja juttelin piispan kanssa niitä näitä. Piispa ohjasi keskustelua esittelykirjeeni perusteella, mutta tunnelma oli kuin keskustelutuokiossa. Tunti meni niin että vierähti.

Tulos hyvä: tervetuloa hiippakuntaan jos seurakunta löytyy.

- Haastattelu nro 6: eräs seurakunta. Hakijoita kuusi, päättivät pitää ryhmähaastattelun. Myöhästyin, Pendolino on hyvä juna, varsinkin talvella. Onneksi eräs toinenkin oli myöhästynyt, tuttu haastattelusta nro 1 (Suomen Siion on snadisti pieni). Meillä oli siis oma haastattelu. Haastattelijoita taisi olla lähemmäs 10, ne katsella nakottivat meitä pöydän toiselta puolelta, ja muutama esitti kysymyksiä. Odottivat selkeää asiantuntemusta ja näkemystä hakemansa työalan ongelmakohtiin, kaipasivat kehitysideoita. Minulla ei ollut niitä. Yritin olla hurmaava ja hauska, nauroivat muutaman kerran (ja onneksi kohdissa, joissa oli tarkoituskin nauraa).

Sisällä ristiriitainen fiilis: onko tämä minua varten varmasti? Hyppy tuntemattomaan pelottaa.

Tulos: en tiedä.