En ymmärrä tätä palkanalennuksiin liittyvää keskustelua, jossa työntekijöiden palkanalennuksia on perusteltu talouden pelastamisena.
Millä ihmeen perusteella talous pelastuu laskemalla palkkoja?
Kun kuitenkin asumiskustannukset Suomessa ovat korkeat, "lähiruoka" on ylihinnoiteltu ja verotus on kireää, niin eikö palkkojen alentamisella ole se välitön seuraus, että se ah-niin-ihana ostovoima heikkenee entisestään, jolloin myös talous heikkenee?
Tai ainakin osan talous heikkenee. Osalla se luultavasti vahvistuu, koska palkkoja alentamalla kulut pienenevät, eli osakkeidenomistajat ja ns. "sikariporras" voi tilittää itselleen entistä suurempia voittoja, jotka voi sitten ohjata veroparatiiseille.
Jos tässä nyt oikeasti halutaan ostovoimaa parantaa, niin miksi esimerkiksi yt-lakia ei muuteta niin, että yt-neuvotteluja ei saisi käynnistää kun vasta sitten kun firma on oikeasti talous- tai tuotannollisissa vaikeuksissa? Ja talousvaikeuksia ei ole se, että sikariporras ei ole saanut niin paljon voittoja ja osinkoja kuin se tahtoisi. Nythän yt-neuvotteluja käydään jotta tulosta saataisiin parannettua, eli sikariporras saisi enemmän rahaa pienemmillä kustannuksilla.
Mutta tuota muutosta ei ole tulossa, koska yhteiskuntavastuu (joka edellyttää rahallisia uhrauksia) koskee vain osaa kansasta.
"Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset" kirjoitti George Orwell "Eläinten vallankumouksessa" ja oli oikeassa. Sillä samaan aikaan toisaalla...
Helsingin kaupunginjohtajalle myönnettiin kymmenen prosentin palkankorotus. Se tarkoittaa sitä, että Jussi Pajunen saa ensi vuoden alusta palkkaa 15 865 euroa kuukaudessa.
Samaan aikaan toisaalla Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja esittää, että talouden pelastaminen edellyttää, että palkkoja ei nosteta, vaan mieluummin lasketaan. Mutta jos itsekkäät duunarit eivät tätä ymmärrä ja ajavat palkankorotukset läpi ja vielä lakkoilevat, niin "toivo talouden pelastamisesta on pitkäksi aikaa mennyt".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti