Salainen ystävä

Sain tänään kirjeen, jonka päällä ei ollut nimeäni, vaan ainoastaan osoite. Sisällä oli lappu, jossa kerrottiin, että ystäväni oli ilmoittanut minut saamaan 15 euroa johonkin Kolikkopelit.comin nettipeleihin. Rekisteröidyn vaan ja pääsen pelaamaan 15 eurollani ilmaiseksi mm. pokeria.

Ystäväni ei ilmeisesti muistanut kertoa nimeäni ilmoittaessaan minut tämän palkinnon saajaksi. Tai sen puolin omaansakaan. Keskustelupalstoilla kerrotaan, että muutkin ovat saaneet 15 euron lahjoituksia ystäviltään. Osa ystävistä on saatekirjoissa jopa nimetty. Kaikkein hurjinta on, että keskustelijat eivät kertomansa mukaan ole edes tienneet että heillä on sen nimisiä ystäviä.

Jäi rekisteröitymättä.

Flash mob

"Flash mob on tapahtuma, jossa joukko ihmisiä kerääntyy julkiselle paikalle ja tekee ennaltasovittuna ajankohtana jotain odottamatonta." (lähde Wikipedia)

Flash mobeja järjestetään eri tarkoituksessa. Jotkut ovat kantaaottavia, jotkut mielenosoituksellisia, jotkut viihdettä. Jotkut kaupallisia.

Tässä joitain esimerkkejä minusta hyvistä flash mobeista:

Ja yksi Belgiasta

Tää ei ole flash mob, vaan aika vanhahko vakuutusyhtiö mainos Hollannista. Jostain syystä sijoittuu Suomeen:

Facebook

Yli vuoden kestäneen työtoveruuden jälkeen olen nyt pikkuhiljaa, varovaisesti tuntemuksiani kuunnellen, alkanut kutsua muutamia työkavereitani Facebook-kavereikseni. Olen miettinyt ja pohtinut asiaa monelta kantilta. "Voinko jo pyytää, olemmeko niin hyviä kavereita, enhän vain aiheuta kiusallisia tilanteita," mietin ennen kuin lähetän pyyntöni.

Taidan ottaa koko Facebookin liian vakavasti. En tajua sitä. Sitten jotkut tulevat töihin, tekevät muutaman oppivuoron ja heti koko työyhteisö on niiden Facebook-kavereita. Minä mietin tykönäni että onko "suhteemme" jo edennyt sille asteelle, että voimme olla Facebook-kamuja. Ja olen toisaalta kateellinen, koska ei minua perhana kukaan kutsu Facebook-kaveriksi.

Tunnistan itsessäni Rauno Repomiehen dilemman. Repomies avasi Facebook-tilin eikä kehdannut pyytää ketään kaverikseen, koska hänen Facebook-sivunsa on niin suttuinen. Niin on minunkin. Enkä kehtaa laittaa päivityksiä, koska kaikenmaailman puolitutut lukevat niitä. Ja entä sitten omien kavereiden sivut! Kaikenmaailman puolitutut Facebook-kaverit pääsevät sieltä minun sivultani nyt lukemaan niiden minun kavereiden Facebook-päivityksiä.

Pirullinen keksintö on tuo naamakirja. 

Jäbä hei

Televisiosarja "Pasilassa" on eräs roolihenkilö, mainostoimisto Buddhan toimitusjohtaja Jerppe Stoltenstolten, joka kertoessaan erinäisiä viisauksiaan aloittaa lauseensa aina sanoilla "Jäbä hei..." Sellaisella vähän narisevalla intonaatiolla.

Luulin että ei niin kukaan oikeasti puhu, kunnes...

Olin lähikaupassani ja lastasin juuri kassalinjalle sitä mitä kasvava nuori mies tarvitsee selviytyäkseen, kun selkäni takaa kuului :" jäbä hei ostaa aika paljon Pepsii." Katsoin taakseni ja koska ketään muuta ei ollut näkösällä (ja minä todellakin ostin Pepsiä) päättelin olevani selkäni takana seisovan nuoren miehen tarkoittama "jäbä".

Myönsin ostavani Pepsiä. Tähän uusi ystäväni totesi jotain tyyliin "ei kannattais hei, se on aika epäterveellistä." Ihan Stoltenstoltenmaisesti ääntäen.

Myönsin tämänkin väittämän oikeaksi, ja totesin vain, että jokaisellahan meistä täytyy olla omat paheemme. Tämän keskustelukumppanini hetken harkittuaan myönsi todeksi. Sen jälkeen hän osti vuoronsa tultua askin tupakkaa.

Kreikka

Niin siinä sitten kävi että kreikka otti ja meni läpi. Suoritettu.

Lakia on rikottu!

Elokuvateatterit ovat keksineet uuden kikan: vauvakino-näytökset. Näytösten idea on simppeli: aamupäivisin pidetään erityisiä elokuvanäytäntöjä, jotka on tarkoitettu vauvoille ja ennen kaikkea heidän vanhemmilleen. Elokuvan äänen volyymia on laskettu, valoja pidetään päälle, tuodaanpa saliin jopa mikrokin, jossa lämmittää maitoa. Vauvat ovat äitiensä tai isiensä sylissä ja valkokankaalla pyörii joku hömppäelokuva, jonka mukana pysyy hyvin, vaikka välillä jäisi kohtaus tai kohtauksia katsomattakin. Eli leffat on viime kädessä tarkoitettu siis sylivauvojen vanhemmille. Vauvat lähinnä nukkuvat.

Mutta nyt on virkamies ja lastensuojelun asiantuntijat älähtäneet Rauno Repomiehen sanoin: "Voi jumalauta! Lakia on rikottu!" Nimittäin elokuvasaleissa on esitetty K-7 tai jopa K-12 luokituksen saaneita elokuvia. Ja siellä on ollut sylivauvoja. Jumalauta. Ovat nähneet rankkaa kamaa ne sylivauvat nyt ja luultavasti kieroutuivat.

Virkamies on nyt ohjeistanut, että tällainen peli ei vetele, vaan lakia totellaan eikä tulkita. Vauvakino-näytökset ovat kuulemma sen myötä vaarassa loppua kokonaan.

Myös lastensuojelun asiantuntija on herännyt ohjeistamaan ajattelemattomia vanhempia. "Vauvat tarvitsevat rauhallisen elinympäristön.... Vauvan ei kuulu kulkea suurissa väkijoukoissa, eikä häntä tule altistaa liian voimakkaille ärsykkeille, kuten koville äänille, kirkkaille valoille ja äkillisille muutoksille"  hän kertoo Iltalehden mukaan. Elokuvien lisäksi vauvoja ei saisi viedä myöskään supermarketteihin, koska siellä on "vilkkuvia värejä ja paljon ihmisiä." Sekä tietysti "basilleja". Mutta asiantuntija lohduttaa kuitenkin langenneita: hänkin ymmärtää, että joskus nuorten perheiden on välttämätöntä käydä supermarketissa vauvan kanssa.

Kielijuttuja

Kreikka on nyt suoritettu ja nyt odotellaan tuloksia.

Edessä on enää latina, mutta minua huolestuttaa. Olen lukenut latinan alkeiskurssin (5 op), jonka pääsin läpi aika pitkälti onnella. Viime syksynä. Sen jälkeen en ole latinaa enää lukenut, vaan olen keskittynyt ensin hepreaan ja ruotsiin, sitten kreikkaan. Nyt minulla olisi kuukausi aikaa kerrata ja opetella latinaa niin että saisin jatkokurssin suoritettua.

Jos se onnistuu, voisin valmistua kandidaatiksi alkukesästä 2012 ja sitten lokakuussa 2012 voisin valmistua maisteriksi. Mutta jos siinä käy niin, että en pääse latinaa läpi, niin aikataulut siirtyvät. Silloin se tarkoittaisi, että kandidaatiksi voin valmistua lokakuussa 2012 (aikaisintaan) ja maisteriksi aikaisintaan marraskuussa tai joulukuussa. Olisin silloin jo 30-vuotias, mitä olen pitänyt sellaisena aikamerkkinä itselläni "en voi olla olla 30-vuotias perusopiskelija".Pahaa pelkään, että niin siinä käy.

Tai no joka tapauksessa olisin 30-vuotias valmistuessani, sillä yliopiston nykyisten sääntöjen mukaan ensin on suoritettava alempi korkeakoulututkinto (joka teologisessa siis on teologian kandidaatin tutkinto) ennen kuin voi suorittaa ylemmän tutkinnon (eli teologian maisterin tutkinnon). Ja molempiin tutkintoihin ei voi valmistua samassa publiikissa (eräänlainen todistusten jako kaiketi).

Koirayhteensattuma

Millanin blogia "Suklaamuru ja Kermakaramelli + yks salmiakkipastilli" lukiessani olen oppinut että lapinkoiria löytyy monissa eri väreissä. Olen tainnut kyseiset koirat henkilökohtaisesti jopa tavata (tai no en vissiin salmiakkipastillia). Lapinkoiria näkyy täällä Helsingissäkin aika paljon, mutta oli silti aika yllätys nähdä tässä kerran taluttaja plus koirakolmikko, jotka olivat kuin yksi yhteen Millanin koiraporukan kanssa. Yksi parkinvärinen, yksi kermanvärinen ja yksi musta merkkivärein. Jos en olisi paremmin tiennyt, niin olisi voinut epäillä että koirat on lähteneet Helsingin reissulle Pohjanmaalta.