Kolmessa sormenkärjessä pieni tulehdus, jaloissa hiertymiä, kaksi hienoa mustelmaa, kun ammuslaatikko pääsi putoamaan, ranne kipeänä, selässä välähtää välillä kipusalama. Eli kertausharjoitukset on sitten käyty, takana on viisi päivää armeijan maastopuvussa ja kumisaappaissa (kilpailutuksen riitauttamisen takia armeija ei saa jakaa enää varsikenkiä ennen kuin valitus on tahkottu läpi oikeudessa). Arvo on edelleen tykkimies, mutta tehtävä oli muuttunut: olin tvälläri eli hienosti sanottuna taisteluvälinemies. Käytännössä se tarkoitti sitä, että nostin laatikoita autan lavalta ja auton lavalle. Toista suoritus viitisenkymmentä kertaa. Ei siis ihme, että hieman särkee.
Mutta jotain positiivista: olin parempi ampuja kuin varusmiehenä. Todistettu siis on kaksi asiaa: auttaa, kun
A) näkee jotain mihin ampuu
ja
B) ei ole enää niin sairaalloisen ujo, vaan uskaltaa jo kysyäkin neuvoja ja ymmärtää neuvot, kun koko mielenkiinto ei ole keskittynyt siihen omaan jännitykseen.
Mutta toivottavasti ei tarvitse mennä enää toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti