Tätienergiaa vai Häijyläinen

Istuin kerran linja-autossa, matkalla pois pääkaupungistamme. Bussi pysähtyi aikanaan ja otti kyytiinsä joukon lentokentältä tulevia matkustajia sekä rahastajan/linja-autoemännän, joka alkoi myymään lippuja kyydissä oleville matkustajille ennen kuin bussi pysähtyisi pysäkille, jolla rahastaja jäisi pois kyydistä ja nousisi seuraavaan linja-autoon.

Sattuipa sitten niin, että auton kyytiin oli noussut tuolta lentoasemalta kaksi naista, joita voisi kaiketi luonnehtia "täti-ikään" ehtineiksi. Sattumoisin myös rahastaja oli täti-ihminen. Näyttämö oli siis valmis melkoiselle yhteenotolle.

Rahastaja saapui täti-ihmisten luo ja pyysi näitä joko esittämään matkalipun tai ostamaan sellaiset, kuten asiaan kuului. Tädit ojensivat etukäteen ostetut lippunsa. Tähän asti meni hyvin, mutta sitten alkoivat ongelmat.

Tietämättömille kerrottakoon, että kaukomatkan linja-autoon voi ostaa liput kolmella tavalla: heti suoraan autosta kuskilta tai rahastajalta, tai etukäteen joko Matkahuollosta tai bussiyhtiöstä. Jälkimmäiseen liittyy kompa: jos ostat meno-paluun "Vauhtiveikkojen" (nimi keksitty) bussista, on tuo paluulippu myös käytettävä "Vauhtiveikkojen" autossa. Sen sijaan sitä ei voi käyttää kilpailevan yrityksen "Matelevien Makkosten" linja-autossa. "Matelevat Makkoset" kun eivät hyödy siitä mitenkään, että asiakas on ostanut matkan "Vauhtiveikoilta".

Noh, tädit olivat tietysti tehneet juuri näin. Ennen etelänmatkaa oli ostettu meno-paluubussiliput "Vauhtiveikkojen" autosta, mutta nyt istuttiinkin sitten "Matelevien Makkosten" autossa. Ja kyseessä ei suinkaan ollut vahinko, tädit eivät olleet jaksaneet odottaa omaa autoaan ja kun samaan suuntaan matkalla ollut "Matelevien Makkosten" auto oli ilmestynyt asemalle tuntia ennen sitä omaa (ja maksettua) matkaa, tädit nousivat kyytiin. Tätä ennen asia oli varmistettu joltain mystiseltä bussikuskilta, joka oli vakuuttanut että kaikki on ok.

Täti-rahastaja kertoi, että liput eivät käy. Tädit vaativat tietää, että miksi. Täti-rahastaja selitti. Tädit pitivät asiaa järjettömänä. Täti-rahastajan mielestä olisi syytä maksaa matka uudelleen. Tädit ilmoittivat, että matkahan on jo maksettu. Täti-rahastajan mukaan ei tälle bussiyhtiölle. Tädit kysyivät mitä helvetin väliä sillä on minne se on maksettu. Täti-rahastaja sanoi että kyllä sillä vaan niin helvetisti on väliä. Tädit vaativat soittamaan sille mystiselle bussikuskille. Täti-rahastaja sanoi, että ei heillä ole kaikkien bussikuskien yhteystietoja. Tätien mielestä se oli aika outoa. Täti-rahastaja sanoi että vaikka olisikin, ei tämä asia mystisen kuskin kanssa käräjöimällä muuksi muuttuisi. Tätien mielestä se oli suorastaan absurdia.

Täti-rahastaja sanoi, että matka pitäisi nyt maksaa. Tädit sanoivat, että se bussikuski maksaa, koska se on heitä huijannut, menkää siltä pyytämään. Täti-rahastaja sanoi, että matka on maksettava nyt. Tädit sanoivat, että hehän eivät matkaa kahta kertaa maksa. Täti-rahastaja sanoi että heidän täytyy sitten reklamoida saadakseen rahansa takaisin. Tädit sanoivat että he tekevät niin. Täti-rahastaja sanoi, että matka pitäisi nyt maksaa. Tädit sanoivat että ei käy, ei heillä ole rahaa.

"No nyt tuli kyllä valhe", sanoi täti-rahastaja.
"Miten niin?" kysyi täti hyökkäävästi.
"Rouvat on tulossa Etelästä ja väittävät ettei muka ole yhtään rahaa mukana."
"Meillä oli kuulkaa budjetti!"

Tässä vaiheessa oltiin jo aikaa sitten saavuttu rahastajan päätepysäkille ja neljännes bussista oli yhä rahastamatta. Linja-auto seisoi siis paikallaan, täynnä matkustajia, kun tädit väänsivät kättä. Lopulta tädit ilmoittivat, että soittakaa poliisit, he eivät maksa. Minä-häijyläinen käkättelin penkilläni tätä meteliä kuunnellessani ja toivoin, että poliisit tosiaan soitettaisiin. Mutta ei soitettu.

Bussikuski tuli myös selvittämään mistä oli kyse. Tädit kertoivat, että heitä on huijattu ja he eivät suostu maksamaan samasta matkasta kahta kertaa. Bussikuski selitti myös, että matka on maksettu toiselle linja-autoyhtiölle. Matka pitäisi maksaa nyt ja sitten kotiin päästyään reklamoida, niin voisi rahat saada takaisinkin, jos virhe oli bussiyhtiön. Tai jäädä pois kyydistä. Tädit ilmoittivat, että he jäävät pois kyydistä.

Bussikuski ja rahastaja palasivat etuosaan ja tädeille tuli hätä. Hiljaisempi täti alkoi puhua kaverilleen, että ei hän halua jäädä tähän, jonkun huoltamon pihalle keskellä talvea. Kovaäänisempi täti myöntyi ja huusi rahastajan takaisin. He maksavatkin.

Rahastaja-täti piti kielensä kurissa eikä ihmetellyt, että sitä rahaa sitten näköjään löytyikin. Loppukaneetiksi toinen täti kysyi ja ihan vakavissaan, ilman mitään piruilua, että mikä mahtoi olla arvioitu saapumisaika "Papin sillalle" (keksitty paikka tätien varjelemiseksi). Tässä vaiheessa auto oli seissyt paikallaan 20 minuuttia.

"Tätä vauhtia luultavasti huomenna", sanoi neljäs täti, joka oli meidän muiden matkustajien tavoin seurannut vaitonaisena keskustelua, mutta ei voinut ilmeisesti enää mieltänsä malttaa.

"Anteeks vaan, mutta ei ole kyllä se meidän vika", korjasi yleistä käsitystä kivahtamalla toinen riitelijätädeistä.

Vaikka linja-auto olikin lopulta myöhässä n. 40 minuuttia, minulla oli silti  hauskaa. Join limpparia, söin makeisia ja kuuntelin itsekseni nauraen tätä ympärilläni tapahtuvaa näytelmää. Sisälläni asuu jonkinlainen Häijyläinen, joka ilmeisesti piti kys. episodia aika hulvattomana.  Siksi kaksi otsikkoa. Lukija päättäköön kertooko tämä tarina tädeistä vai häijyläisestä.

Tippalukko

Olen välillä mietiskellyt, että olenkohan onnistunut ostamaan itselleni kahvinkeittimen, jossa olisi sellainenkin hienous kuin tippalukko.

Tänään se sitten selvisi. En ole.

Pistin nimittäin kahvin valumaan, mutta jonkin näköisessä aivokohmeessa kun olin, niin en pistänyt itse pannua paikalleen ollenkaan, vaan jätin sen muutaman metrin päähän tiskipöydälle. No, kuten arvata saattaa, kahvi ei siirtynytkään sinne, vaan pöydälle.

Mutta jokaisessa pilvessä on hopeareunuksensa. Tiedän nyt vastauksen tippalukkokysymykseen.

Kärsivällisyyttä

Tuossa muutama päivä sitten koin "mustan hetken": unohdin pankin verkkotunnukseni. Mihinkään en ole tietenkään kirjannut sitä ylös, koska se on turvallisuusriski ja koska aiemmin muisti on toiminut hyvin. Mutta nytpä ei toiminutkaan.

Pari päivää sitten elelin ilman mahdollisuutta päästä pankkiin hoitamaan raha-asioitani. Tarkoitus toki oli mennä heti kohta pian konttoriin avaamaan tunnukset uudelleen, mutta en vain saanut aikaiseksi. Aina tuli jotain tärkeämpää puuhastelua tielle, kuten esimerkiksi nukkumista.

Mutta nyt tänään menin taas huvikseni kirjautumissivuille kokeilemaan, joko numerosarja olisi pulpahtanut esiin jostain sieltä muistini uppeloista, jonne se oli painunut. Naputtelin automaattiohjauksella jonkun numerosarjan ja salasanan ja klikkasin itseni sisään. Ja kas kummaa, se toimi.

Sitten olikin jännät hetket, kun kirjasin itseni ulos ja kokeilin uudelleen. En nimittäin ollut lainkaan varma, että muistaisinko enää sitä numerosarjaa, jonka olin äsken kirjoittanut.

Mutta onneksi muistin.

Nyt ehkä kärsivällisyys palkittiin.

Havaintoja ympäristöstä

Kun Helsingissä lämpötila lähestyy nollaa, niin lumi alkaa muuttua mustaksi. Maantiet tulevat sohjoisiksi ja möykkyisiksi, kun pakkasen kovaksi tamppaama valkoinen lumijääkerros pehmenee ja hajoaa lopulta mustaksi loskaksi autojen renkaiden alle. Puissa sentään on yhä kaunis "lumikuorrutuksensa".

Eikä lumi enää narsku jalkojen alla niin kuin silloin, kun pakkasta on -20 astetta. Olen huomannut olevani narskuttelija, painan lunta rikki jalallani ja vain kuuntelen sitä narskahtelua mikä siitä lähtee, ihan niin kuin tein lapsenakin. Mutta enää lumi ei narsku ja kaupunki näyttää siltä, miltä tämä kaupunki näyttää aina talvella. Likaiselta.

Lehtikatsaus

Myymälävarkaille harkitaan porttikieltoa kirjoittaa Ilta-Sanomat. Hyvä ajatus sinänsä, mutta kuka tätä porttikieltoa sitten valvoo? Luultavasti henkilökunta ja vartijat. Miten he sitä valvovat? Muistinsa varassa luultavasti, koska henkilörekisterin ylläpito on lailla kielletty.

Oikeusministeriössä on myös löydetty syitä siihen, miksi myymälävarkaudet ovat kasvaneet. Syitä on etsitty, jotta voitaisiin osoittaa, että mitään tekemistä varkauksien kasvulla ei ole sen kanssa, että lainmuutoksella sakkojen muuntorangaistus poistettiin. Uskoo ken tahtoo.

Kokkikoulu, osa II (kai)

Ajattelin tehdä valmisnuudeleita. Sehän on kuulemma helppoa, koska ne on meneville nuorille kaupunkilaismiehille tarkoitettu.

Seurasin ohjeita tarkasti, mutta jokin meni vikaan, koska nuudeleiden sijaan sainkin nuudelikeittoa. Koska en ole aiemmin nuudeleita syönyt, tarkistin Valtterilta, että kuuluuko nuudeleiden olla keittoa. Ei kuulemma kuulu. Mutta kyllä sitä nyt söi, mutta piti käyttää syvää lautasta lainehtimisilmiön torjumiseksi. Osan nuudeleista jätin turpoamaan.

Kun ne olivat jäähtyneet, kaadoin liiat nesteet pois ja pistin loput nuudelit jääkaappiin odottamaan uudelleenlämmitystä.

Kävin hetki sitten katsomassa niitä. Mieleeni nousi ajatus, että tämänkaltaisia näkyjä näkee yleensä ötökkämaailmaan tutustuvissa luontodokkareissa.

Heitin nuudelit roskiin sitten.

Tilastoi

Tilastoja kuluneelta vuodelta:

Olen lähettänyt yhteensä 984 tekstiviestiä.

Olen vastaanottanut 930 tekstiviestiä.

Vastaanottamieni puhelujen kesto on ollut 19:35:18

Soittamieni puhelujen kesto on ollut 14:42:17.

Blogi täytti 2 vuotta 23.12.2009.

Sinä aikana olen julkaissut (tämä viesti mukaan luettuna) 307.viestiä. 300.viesti tuli julkaistua 23.11.2009.

Noista 307.viestistä 154 on julkaistu vuonna 2009.

Kysymys

Miten on, kun uutenavuotena ammutaan raketteja, niin ammutaanko niitä sen kunniaksi, että taas on vuosi kulunut vaiko siksi että taas on vuosi alkamassa?