Kun pakkomielle iskee.

Joku on varastanut minun kynsisakset. Ei löydy kynsisaksia mistään. Koko asunnon olen jo penkonut, ei ole löytynyt. Ovela on varas ollut, vei sakset, mutta jätti muut.

Pakkomielle on iskenyt, pakko on kynnet saada leikattua heti paikalla. Huomaan tuijottelevani kynsiäni koko ajan ja painan sormenkärjet kämmennahkaan ikään kuin näköhavainto siitä, että pitkät on, ei riittäisi. Tunnettava myös on.

Eilen kynsisaksi-pakkomielle iski yöllä. Pengoin koko asunnon läpi kotoisin ja menin lopulta meidän opiskelija-asuntolan yhteistilaankin katsomaan, josko siellä olisi saksia. Kello oli puoli viisi aamulla. Ei löytynyt saksia sieltäkään. Miten voi olla, että niinkin yksinkertaisesta keksinnöstä, kuin kahdesta leikkaavasta terästä voi tulla näin tärkeä asia. Ja miten voi olla, että missään ei muka ole saksia?!

Pakko on kai mennä ostamaan uudet sakset. Mutta tiedän, että sillä hetkellä, kun palaan kotiin uudet sakset mukanani, vanhat sakset ilmiintyvät keskelle ruokapöytää. Vaikka ne eivät olleet siinä, kun lähdin. Niin tämä universumi kuitenkin on ohjelmoitu toimimaan.

Olen yrittänyt huijata universumia puhelemalla ääneen, että nyt taidan käydä ostamassa uudet sakset. Ja sitten penkonut taas paikkoja, jos vaikka universumi olisi mennyt halpaan. Mutta ei ole mennyt, ryökäle.

Kun saan uudet sakset, ripustan ne seinälle naulaan. Onneksi asun opiskelijakämpässä, seiniltä löytyy nauloja vaikka mihin tarkoitukseen. Siihen naulaan kuitenkin sakset ripustan. Ensin kuitenkin leikkaan kynnet. Ja jos joku vielä yrittää minun sakset viedä, tökkään sitä saksilla.

Outo torstai

Ollut todella outo olo koko päivän, en keksi mitään tekemistä ja tuntuu, että on ihan väärin olla vapaalla juuri tänään. Televisiostakin tulee ihan käsittämättömiä ohjelmia eikä tv-tarjonta vaikuta lainkaan "tutulta".

Kalenteriin tutustuminen paljasti mistä tämä "vierauden tunne" mahdollisesti johtuu. Minulla on ollut torstai viimeksi vapaapäivänä elokuun lopussa. Siitä asti olen ollut joka torstai töissä.

Ei siis ihme, jos vapaa torstai tuntuu oudolta.

Ratikassa

Ratikassa matkustaja tilittää tohkeissaan kaverilleen jostain kolmannesta osapuolesta:

"Siis mä en pidä siitä. Sen jutut on sellaisia, että mä en pidä siitä. Sen olemus on sellainen, että mä en pidä siitä. Se vaan yleisesti ottaen on semmonen, että mä en pidä siitä."

Ratikka pysähtyy ja kyytiin nousee humalainen mies. Hieman Rauno Repomiehen oloinen. Mies katselee ympärilleen kanssamatkustajiaan ja huudahtaa:

"Ihan ku olisin Venäjälle tullut, kaikki istuu täällä vaan naamat rytyssä!"

Ratikassa naurahdetaan. Seuraavalla pysäkillä pois jäävä pari nousee seisomaan, ja humalainen kiirehtii heidän paikalleen.

"Kiitos, kiitos, olikin tuo jalka vähän jo kipeä, hienosti ajateltu teiltä..." hän kiittelee ja heittäytyy penkille. Ohiajava poliisiauto kiinnittää hetkeksi huomion.

"Nuo mailapojat taitaa vahtia minua", hän pohtii kanssamatkustajilleen. Sitten huomio taas kiinnittyy nuoreen pariin ja nuori nainen saa ystävällisen neuvon.

"Pidä huoli tosta kundista, sillä on seksikkäät kulmakarvat."

"Kiitos, siksi mä sen valitsinkin", vastaa nuori nainen muiden matkustajien nauraessa.