Vaalirahoitusskandaali pyörii yhä. Nyt pohdiskellaan, että kuka keskustalainen ehdotti KMS:lle että vihreään puolueeseen tuolloin kuuluneelle Meri-Kukka Forsiukselle voisi antaa myös avustuksen. Se miksi tälle herkutellaan johtuu tietysti siitä, että Vanhanen seurusteli tuolloin Forsiuksen kanssa. Vanhanen on muutenkin kompastellut asian kanssa, kun lehtiin tuli tieto, että Vanhanen on itse ollut "perustamassa" Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistystä, joka antoi rahaa mm. Vanhaselle, joka ei kuulemma tiennyt että keneltä sai rahaa.
Helsingissä taas on onnistuneesti tuhottu yritys auttaa asunnottomia. Helsingin sanomat kertoo että kansanedustaja Eero Lehden (kokoomus) omistama Taloustutkimus osti pitkäaikaisasunnottomien tukiasunnoksi suunnitellun kiinteistön ja näin ollen suunnitelma asunnottomien auttamiseksi kariutui. Taloustutkimuksen toimitilat sijaitsevat kyseisen kiinteistön naapurissa ja Taloustutkimuksen työntekijät olisivat joutuneet jatkossa kävelemään tukiasunnon pihan kautta ratikkapysäkille, mikä olisi vaikuttanut työntekijöiden viihtymiseen.
Eero Lehti kiistää, että kiinteistökaupalla olisi haluttu estää tukiasunnon perustaminen.
Tämän uutisen kertoneen Helsingin sanomien nettikeskusteluissa osa nettikeskustelijoista tuuletti Eero Lehden toimintaa, koska hän pitää huolta työntekijöistään ja teettää töitä, joilla saadaan rahaa ja veroja, joilla sitten asunnottomia tuetaan. Parasta olisi kuitenkin että se tukeminen tapahtuisi jossain muualla. Tämähän ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta, kun Helsingissä on naapureiden raivokkaan vastustuksen torpattu tukiasuntoja. Kuka niitä nyt haluaisi naapuriinsa, köyhiä?
Ja muistutetaan tietysti, että lakia ei ole rikottu, vaan ihan rehdisti pelataan markkinatalouden säännöillä. Sininauhasäätiön pitäisi vain hankkia lisää rahaa, jos haluaa asuntolan keskustaan, "kalliille asuinalueelle". Mutta veronmaksajien rahaa tarkoitukseen ei saa ohjata. Tietenkään. Muuttakoon sysimetsään, siellä on halpaa. Pois silmistä, pois mielestä. Ja on se niin hienoa, että nykyaikana markkinatalous on se arvo, jota ei saa arvostella. Kunhan ei lakia rikota. Tai vielä tarkemmin: kunhan ei lakia rikota niin että jäätäisiin kiinni.
Kolmas ärsytys: Ranualla on tapahtunut järkyttävä eläinrääkkäystapaus. MTV3:n nettisivuilla kerrotaan, että poliisi etsii "ajattelemattoman" rikoksen tekijää. Siis ajattelemattomuutta.
Minusta tuolla sivulla kerrottu rikos ei ole "ajattelemattomuutta" . Ajattelemattomuutta on se, kun tönäisee pikkuveljensä nurin lapsena, kun ei tule "ajatelleeksi" että se sattuu. Se, että ampuu kissaa päähän jousipyssyllä ei ole ajattelemattomuutta. Se on puhdasta julmuutta ja pahuutta.
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
tiistai 27. toukokuuta 2008
Miksi en pidä keväästä
Minun täytyy tunnustaa, että en todellakaan pidä keväästä. Siihen on useita syitä:
1) Kevät tuo tullessaan siitepölyn. Minä olen siitepölyallergikko ja kevät tarkoittaa yleensä iloista pärskimistä, silmien kutinaa jne, kun puut ynnä muut heinät alkavat pölyttää. Oireeni ovat onneksi hyvin lieviä, mutta riittäviä saadakseen olon tuntumaan kurjalta. Sittemmin olen tosin melkein päässyt tästä kevätriesasta eroon, joskin hoitomenetelmää en voi suositella. Koiran ottamisen jälkeen allergiset oireeni ovat vähentyneet rajusti.
2) Joka keväinen krooninen rahapula, mikä on kestänyt liki kymmenen vuotta. Opiskelijaelämän vuoksi tulot ovat pienet ja/tai epäsäännölliset, mistä seuraa se, että syksyllä, kun opintolainat, opintotuet, kesätyörahat, kesän säästöt, armeijan päivärahat jne. napsahtavat tilille, rahaa on. Kevään lähestyessä tili tyhjenee pikku hiljaa ja alkukeväästä se sama ketutuskäyrä alkaa taas nousta, kun rahatilanne kiristyy kiristymistään. Säästötoimet eivät juuri tunnu tuottavan tulosta, rahat ovat joka tapauksessa enemmän tai vähemmän loppu. Mistä osittain tämän keväinen "katastrofikin" johtuu, päätin tietoisesti olla murehtimatta rahasta, koska matti on joka tapauksessa kukkarossa.
3) Pukeutumisen vaikeus. Aamulla on sen verta kylmä, että pitää ottaa takki päälle, koska pelkkä paita päällä ei olisi tarjennut. Puolta tuntia myöhemmin on jo niin lämmin, että takkia ei tarvitsisi. Eli joko palelet tai hikoat, hyvä olo ei voi olla.
Ja kun itse ei ole ruumiinrakenteeltaan mikään rantaleijona, vaan pikemminkin merinorsu, niin lämmön lisääntymisen myötä tapahtuva vaatetuksen vähentäminen ei suuremmin houkuta tai tunnu plussalta.
4) Koulut loppuvat. Minä olen aina pitänyt koulusta ja opiskelusta. Silloin se tarkoittaa sitä, että minun arkeni alkaa syksyisin ja keväällä se päättyy ja minun on pakko mennä lomalle. Toisaalta luon mielelläni rutiineja ja kesä tuhoaa väistämättä kaikki rutiinit. Mitkään paikat eivät ole auki, kaikki ovat lomilla, ei ole mitään tekemistä ja televisiostakin tulee pelkkää tyhjänpäiväistä. Mikään ei toimi.
Olen ehdottomasti enemmän syksyihmisiä.
1) Kevät tuo tullessaan siitepölyn. Minä olen siitepölyallergikko ja kevät tarkoittaa yleensä iloista pärskimistä, silmien kutinaa jne, kun puut ynnä muut heinät alkavat pölyttää. Oireeni ovat onneksi hyvin lieviä, mutta riittäviä saadakseen olon tuntumaan kurjalta. Sittemmin olen tosin melkein päässyt tästä kevätriesasta eroon, joskin hoitomenetelmää en voi suositella. Koiran ottamisen jälkeen allergiset oireeni ovat vähentyneet rajusti.
2) Joka keväinen krooninen rahapula, mikä on kestänyt liki kymmenen vuotta. Opiskelijaelämän vuoksi tulot ovat pienet ja/tai epäsäännölliset, mistä seuraa se, että syksyllä, kun opintolainat, opintotuet, kesätyörahat, kesän säästöt, armeijan päivärahat jne. napsahtavat tilille, rahaa on. Kevään lähestyessä tili tyhjenee pikku hiljaa ja alkukeväästä se sama ketutuskäyrä alkaa taas nousta, kun rahatilanne kiristyy kiristymistään. Säästötoimet eivät juuri tunnu tuottavan tulosta, rahat ovat joka tapauksessa enemmän tai vähemmän loppu. Mistä osittain tämän keväinen "katastrofikin" johtuu, päätin tietoisesti olla murehtimatta rahasta, koska matti on joka tapauksessa kukkarossa.
3) Pukeutumisen vaikeus. Aamulla on sen verta kylmä, että pitää ottaa takki päälle, koska pelkkä paita päällä ei olisi tarjennut. Puolta tuntia myöhemmin on jo niin lämmin, että takkia ei tarvitsisi. Eli joko palelet tai hikoat, hyvä olo ei voi olla.
Ja kun itse ei ole ruumiinrakenteeltaan mikään rantaleijona, vaan pikemminkin merinorsu, niin lämmön lisääntymisen myötä tapahtuva vaatetuksen vähentäminen ei suuremmin houkuta tai tunnu plussalta.
4) Koulut loppuvat. Minä olen aina pitänyt koulusta ja opiskelusta. Silloin se tarkoittaa sitä, että minun arkeni alkaa syksyisin ja keväällä se päättyy ja minun on pakko mennä lomalle. Toisaalta luon mielelläni rutiineja ja kesä tuhoaa väistämättä kaikki rutiinit. Mitkään paikat eivät ole auki, kaikki ovat lomilla, ei ole mitään tekemistä ja televisiostakin tulee pelkkää tyhjänpäiväistä. Mikään ei toimi.
Olen ehdottomasti enemmän syksyihmisiä.
tiistai 20. toukokuuta 2008
Totuuskomissio
Pääministeri puhui juuri uutisissa, miten poliittinen järjestelmä on joutumassa vakavaan uskottavuuskriisiin ja perjantaina pidetään kaikkien puolueiden edustajien yhteinen kokous "totuuskomission" hengessä.
Totuus olisikin ihan kiva saada, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Oikeusministeriössä on kuulemma käynyt kova kuhina, kun kansanedustajat ovat "täydentäneet" vaalirahoitusilmoituksiaan. "Täydentää" on hauska kiertoilmaisu, kun kysehän on siitä, että on rikottu lakia ja nyt yritetään räpiköidä suosta pois ennen kuin napsahtaa. Samanaikaisesti kansanedustajat hokevat, miten he eivät ole tienneet mistä rahat ovat heidän vaalikassoihinsa tulleet. Vaalirahoittajat taas hokevat, että eivät he tiedä kenelle rahat ovat päätyneet. Jännästi se raha vain kulkee.
Jos joku oikeasti ei tietäisi, mistä 10 000 euroa tulee hänen vaalikassaansa, niin olisi syytä olla siltikin huolissaan. "Pimeän rahan" vastaanottamiseen sisältyy nimittäin ihan aitojakin riskejä (kuten esimerkiksi se, että raha tulee vaikkapa mafialta, kuten Tuomioja huomautti) ja osoittaa suoraan sanottuna melkoista välinpitämättömyyttäkin.
Ja kuten arvata saattaa, sylttytehtaalle on päätynyt aika monta. Esimerkiksi ympäristöministeri Paula Lehtomäki on täydentänyt ilmoitustaan. Hän on myös tukenut yhden lahjoittajansa vuorineuvos-titteliä. Kokoomuksen kansanedustaja ja Pirkanmaan ääniharava Marja Tiura, josta povattiin ministeriä, kertoi ensin ettei ole saanut keneltäkään yli 1700 euroa ylittävää vaaliavustussummaa - todellisuudessa hän sai 20 000 euroa Kehittyvien maakuntien Suomelta. Mutta kun pääsi unohtumaan. Kehittyvien maakuntien Suomi on kertonut tukeneensa noin 40 kansanedustajaa, joista vain puolet ovat tulleet tähän mennessä "ilmi".
Oppositio on ollut ihmeen hiljaa, kenties koska sielläkään päässä ei ole kovinkaan puhtaita jauhoja pussissa. Ei kannata välttämättä hirvittävästi meluta, jos omakaan koti ei ole puhdas.
Uutisissa mainittiin, että Ruotsissa tällainen kohu olisi mitä suuremmalla todennäköisyydellä jo kaatanut hallituksen, siellä kun yleensä moraalin ja etiikan kysymykset asetetaan melko korkealle tärkeysjärjestykseen. Suomessa tämä tuskin johtaa tähän, koska se ei vain ole täällä tapana. Uskottavuus kylläkin karisee ja kovaa vauhtia, kun skandaalin mittasuhteisiin paisunut jupakka pudottelee esiin koko ajan uusia valehtelijoita. Ja mistäpä sitä tietää mihin suuntaan tämä kelkka vielä kurvaakaan ennen kuin koko asia on käsitelty.
Miksi tämä on minulle niin henkilökohtainen asia? Kaiketi olen lopultakin kadottamassa viimeistäkin lapsenuskoani politiikkaan. Vaikka jupakassa ehkä on jo ilmoilla yleisesti pientä hysterian merkkiä, mielestäni tämä keskustelu on silti äärimmäisen tärkeä käydä. Itse en pistä pahakseni tässä asiassa edes sitä pientä hysteriaa. Pöyhitään nyt sitten kunnolla koko juttu. Sen se on myös vaikuttanut, että olen päättänyt siirtyä nukkuvien puolueeseen.
Totuus olisikin ihan kiva saada, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Oikeusministeriössä on kuulemma käynyt kova kuhina, kun kansanedustajat ovat "täydentäneet" vaalirahoitusilmoituksiaan. "Täydentää" on hauska kiertoilmaisu, kun kysehän on siitä, että on rikottu lakia ja nyt yritetään räpiköidä suosta pois ennen kuin napsahtaa. Samanaikaisesti kansanedustajat hokevat, miten he eivät ole tienneet mistä rahat ovat heidän vaalikassoihinsa tulleet. Vaalirahoittajat taas hokevat, että eivät he tiedä kenelle rahat ovat päätyneet. Jännästi se raha vain kulkee.
Jos joku oikeasti ei tietäisi, mistä 10 000 euroa tulee hänen vaalikassaansa, niin olisi syytä olla siltikin huolissaan. "Pimeän rahan" vastaanottamiseen sisältyy nimittäin ihan aitojakin riskejä (kuten esimerkiksi se, että raha tulee vaikkapa mafialta, kuten Tuomioja huomautti) ja osoittaa suoraan sanottuna melkoista välinpitämättömyyttäkin.
Ja kuten arvata saattaa, sylttytehtaalle on päätynyt aika monta. Esimerkiksi ympäristöministeri Paula Lehtomäki on täydentänyt ilmoitustaan. Hän on myös tukenut yhden lahjoittajansa vuorineuvos-titteliä. Kokoomuksen kansanedustaja ja Pirkanmaan ääniharava Marja Tiura, josta povattiin ministeriä, kertoi ensin ettei ole saanut keneltäkään yli 1700 euroa ylittävää vaaliavustussummaa - todellisuudessa hän sai 20 000 euroa Kehittyvien maakuntien Suomelta. Mutta kun pääsi unohtumaan. Kehittyvien maakuntien Suomi on kertonut tukeneensa noin 40 kansanedustajaa, joista vain puolet ovat tulleet tähän mennessä "ilmi".
Oppositio on ollut ihmeen hiljaa, kenties koska sielläkään päässä ei ole kovinkaan puhtaita jauhoja pussissa. Ei kannata välttämättä hirvittävästi meluta, jos omakaan koti ei ole puhdas.
Uutisissa mainittiin, että Ruotsissa tällainen kohu olisi mitä suuremmalla todennäköisyydellä jo kaatanut hallituksen, siellä kun yleensä moraalin ja etiikan kysymykset asetetaan melko korkealle tärkeysjärjestykseen. Suomessa tämä tuskin johtaa tähän, koska se ei vain ole täällä tapana. Uskottavuus kylläkin karisee ja kovaa vauhtia, kun skandaalin mittasuhteisiin paisunut jupakka pudottelee esiin koko ajan uusia valehtelijoita. Ja mistäpä sitä tietää mihin suuntaan tämä kelkka vielä kurvaakaan ennen kuin koko asia on käsitelty.
Miksi tämä on minulle niin henkilökohtainen asia? Kaiketi olen lopultakin kadottamassa viimeistäkin lapsenuskoani politiikkaan. Vaikka jupakassa ehkä on jo ilmoilla yleisesti pientä hysterian merkkiä, mielestäni tämä keskustelu on silti äärimmäisen tärkeä käydä. Itse en pistä pahakseni tässä asiassa edes sitä pientä hysteriaa. Pöyhitään nyt sitten kunnolla koko juttu. Sen se on myös vaikuttanut, että olen päättänyt siirtyä nukkuvien puolueeseen.
Rahat on loppu
Nyt taas vastustaa ja ankarasti näin aamutuimaan. Ei olisi pitänyt "käydä" pankissa näin aamulla.
Olen aina ollut hysteerisen tarkka rahoistani, säästäväinen omasta mielestäni, nuuka kuin mikä kaikkien muiden mielestä. Siitä huolimatta rahat on taas ihan loppu. Niin käy joka kevät, mutta tänä vuonna tilanne on pahempi kuin aiemmin.
Omaa syytänihän se on, olen elänyt tänä vuonna kuin pullopersesika ja menot ovat olleet liian suuret tuloihin nähden. Tämän hetkinen fiilis vahvistaa viisauden: koskaan ei ole niin kurja olo etteikö sitä saisi vieläkin huonommaksi itsesyyllistämisellä. Miten sitä voikaan ihminen olla tyhmä.
Kännykän kuulokkeet menivät sitten mäsäksi, kun astuin niiden päälle vahingossa. Miksi ne ylipäätään olivat lattialla, on hyvä kysymys, johon minulla ei ole vastausta.
Olen aina ollut hysteerisen tarkka rahoistani, säästäväinen omasta mielestäni, nuuka kuin mikä kaikkien muiden mielestä. Siitä huolimatta rahat on taas ihan loppu. Niin käy joka kevät, mutta tänä vuonna tilanne on pahempi kuin aiemmin.
Omaa syytänihän se on, olen elänyt tänä vuonna kuin pullopersesika ja menot ovat olleet liian suuret tuloihin nähden. Tämän hetkinen fiilis vahvistaa viisauden: koskaan ei ole niin kurja olo etteikö sitä saisi vieläkin huonommaksi itsesyyllistämisellä. Miten sitä voikaan ihminen olla tyhmä.
Kännykän kuulokkeet menivät sitten mäsäksi, kun astuin niiden päälle vahingossa. Miksi ne ylipäätään olivat lattialla, on hyvä kysymys, johon minulla ei ole vastausta.
torstai 15. toukokuuta 2008
Rahajuttu se vain pyörii
Timo Kalli sitten ilmoitti palauttavansa vaalirahat ja on suostunut myös kertomaan lahjoittajien nimet. Lisäksi hän on esittänyt, että vaalirahoituslakiin säädettäisiin myös rangaistus lain rikkomisesta. Keskustan puolueväki on kiitellyt Kallia näistä päätöksistä ja eduskuntaryhmänsä täyttä luottamusta nauttiva Kalli saa jatkaa tehtävässään.
Kallin ilmoitus siitä, että on rikkonut lakia, on avannut matopurkin, josta on alkanut löytymään useita kansanedustajia ja poliitikkoja, jopa ministeri, joiden vaalirahoitusilmoitukset eivät ole lainmukaisia. Kalli ei siis suinkaan ole poikkeus. Euroopan neuvoston korruption vastainen järjestö Greco moitti Suomen vaalirahoituslakeja jo useita kuukausia sitten lepsuksi, mutta poliitikoilla ei ole ollut suurta kiirettä sen muuttamiseksi - ennen kuin nyt. Eräällä palstalla esitettiin ihan aiheellinen kysymys, että mikä ihmeen järki on edes säätää lakia, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään? Pilkkakirves voisi kehottaa katsomaan kuka on vaalirahoituslain säätänyt ja keille se on erityisesti tarkoitettu. Vastaus: sen ovat säätäneet kansanedustajat ja se koskee erityisesti kansanedustajia. Jatkopäätelmät jääköön lukijan vastuulle.
Se mikä merkitys sillä, että on tiedossa keneltä kukin rahansa saa, tulee ilmi esimerkiksi nyt tässä Vihdin Ideapark-hankkeessa. Vihtiin siis haluttaisiin rakentaa uusi ostoskeskus, Ideapark. Kaavoituksesta vastaava ministeri Jan Vapaavuori (kok.) torppasi hankkeen, koska ostoskeskuksessa tultaisiin asioimaan ympäristöä kuluttavalla yksityisautoilulla. Sitten pääministeri Matti Vanhanen pohdiskeli aihetta omassa blogissaan ja suhtautui Ideaparkin rakentamiseen myötämielisesti. Ja sitten kävikin ilmi, että Ideaparkin puuhamies Toivo Sukari on rahoittanut kymmenillä tuhansilla euroilla Vanhasen vaalikampanjaa. Vanhanen puolestaan on nyt kiistänyt, että olisi tiennyt keneltä rahat tulivat.
Ikävä epäilys jää kuitenkin ilmaan eikä luottamus poliitikkoihin ole ainakaan nousussa. Siinä ei ole mitään väärää, että erilaiset järjestöt, liikemiehet ja liikkeet tukevat poliitikkoja, mutta niistä tulisi kertoa avoimesti. Soppa vain syvenee ja monimutkaistuu (kuten tänään on käynyt ilmi), kun kierrellään ja kaarrellaan. Kun poliitikot ensin pitävät vaalirahoittajiensa henkilöllisyydet piilossa, kunnes ne pikkuhiljaa paljastuvat, vainoharhaisilta kysymyksiltä ei voi välttyä. Miksi tämä salamyhkäisyys? Miksi politiikot eivät ole voineet sanoa suoraan että saivat rahaa näiltä liikemiehiltä, koska heillä on esim. samanlaiset aluepoliittiset näkemykset? Toisaalta järjestötkään eivät halua kertoa itsestään mitään. Kallia tukenut Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistys ei halunnut kertoa Helsingin sanomille sen enempää tarkoitustaan kuin jäseniäänkään. Eli edelleen kysymys on: jos mitään taka-ajattelua ei ole, niin miksi salailu?
Ja jos salailun ja kiertelyn tarkoituksena on pelko siitä, että suoraan puhuminen voisi synnyttää jopa jostain kummallisesta syystä luuloja, että Suomessa on korruptiota, niin taktiikan vaihto lienee enemmän kuin paikallaan.
Kallin ilmoitus siitä, että on rikkonut lakia, on avannut matopurkin, josta on alkanut löytymään useita kansanedustajia ja poliitikkoja, jopa ministeri, joiden vaalirahoitusilmoitukset eivät ole lainmukaisia. Kalli ei siis suinkaan ole poikkeus. Euroopan neuvoston korruption vastainen järjestö Greco moitti Suomen vaalirahoituslakeja jo useita kuukausia sitten lepsuksi, mutta poliitikoilla ei ole ollut suurta kiirettä sen muuttamiseksi - ennen kuin nyt. Eräällä palstalla esitettiin ihan aiheellinen kysymys, että mikä ihmeen järki on edes säätää lakia, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään? Pilkkakirves voisi kehottaa katsomaan kuka on vaalirahoituslain säätänyt ja keille se on erityisesti tarkoitettu. Vastaus: sen ovat säätäneet kansanedustajat ja se koskee erityisesti kansanedustajia. Jatkopäätelmät jääköön lukijan vastuulle.
Se mikä merkitys sillä, että on tiedossa keneltä kukin rahansa saa, tulee ilmi esimerkiksi nyt tässä Vihdin Ideapark-hankkeessa. Vihtiin siis haluttaisiin rakentaa uusi ostoskeskus, Ideapark. Kaavoituksesta vastaava ministeri Jan Vapaavuori (kok.) torppasi hankkeen, koska ostoskeskuksessa tultaisiin asioimaan ympäristöä kuluttavalla yksityisautoilulla. Sitten pääministeri Matti Vanhanen pohdiskeli aihetta omassa blogissaan ja suhtautui Ideaparkin rakentamiseen myötämielisesti. Ja sitten kävikin ilmi, että Ideaparkin puuhamies Toivo Sukari on rahoittanut kymmenillä tuhansilla euroilla Vanhasen vaalikampanjaa. Vanhanen puolestaan on nyt kiistänyt, että olisi tiennyt keneltä rahat tulivat.
Ikävä epäilys jää kuitenkin ilmaan eikä luottamus poliitikkoihin ole ainakaan nousussa. Siinä ei ole mitään väärää, että erilaiset järjestöt, liikemiehet ja liikkeet tukevat poliitikkoja, mutta niistä tulisi kertoa avoimesti. Soppa vain syvenee ja monimutkaistuu (kuten tänään on käynyt ilmi), kun kierrellään ja kaarrellaan. Kun poliitikot ensin pitävät vaalirahoittajiensa henkilöllisyydet piilossa, kunnes ne pikkuhiljaa paljastuvat, vainoharhaisilta kysymyksiltä ei voi välttyä. Miksi tämä salamyhkäisyys? Miksi politiikot eivät ole voineet sanoa suoraan että saivat rahaa näiltä liikemiehiltä, koska heillä on esim. samanlaiset aluepoliittiset näkemykset? Toisaalta järjestötkään eivät halua kertoa itsestään mitään. Kallia tukenut Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistys ei halunnut kertoa Helsingin sanomille sen enempää tarkoitustaan kuin jäseniäänkään. Eli edelleen kysymys on: jos mitään taka-ajattelua ei ole, niin miksi salailu?
Ja jos salailun ja kiertelyn tarkoituksena on pelko siitä, että suoraan puhuminen voisi synnyttää jopa jostain kummallisesta syystä luuloja, että Suomessa on korruptiota, niin taktiikan vaihto lienee enemmän kuin paikallaan.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Rehellisyyttä
Keskusta-puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli sitten ilmoitti A-studiossa viime viikolla, että on jättänyt kertomatta vaalikampanjaansa kymmenillä tuhansilla euroilla tukeneen yrityksen nimen, vaikka lain mukaan nimi olisi pitänyt kertoa vaalirahoitusilmoituksesta. Kalli kuitenkin katsoo, että hän saa jättää nimen kertomatta, onhan kyse hänen ja yrityksen välisestä asiasta. Lisäksi, vaikka laissa määrätäänkin, että yrityksen nimi on kerrottava, siellä ei kuitenkaan määrätä, että kertomatta jättämisestä tulisi jokin rangaistus. Koska ei ole rangaistuksen pelkoa, on ihan ookoo rikkoa lakia.
Pahus, kun olisi tuon tiennyt alle 15-vuotiaana, jolloin sitä ei vielä ollut lain silmissä "rangaistuskelpoinen". Tuli ihan turhaan noudattettua kaikenmaailman lakeja, jotka eivät minua edes koskeneet, eihän minua olisi niiden rikkomisesta edes rangaistu! Vaikka toisaalta taitaa olla hyvä, että elin lainkuuliaisesti. Taitaa tässäkin päteä se "Eläinten vallankumouksessa" hyvin muotoiltu totuus: kaikki ovat tasa-arvoisia, jotkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Ja jotta asia olisi vieläkin "hauskempi", Kalli on itse ollut säätämässä kyseistä vaalirahoituslakia. Eli oikein klassinen esimerkki siitä, miten tulee tehdä niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen. Lait on säädetty noudatettavaksi, mutta eivät ne lainsäätäjää itseään koske, ellei lainsäätäjää nyt satu huvittamaan niitä noudattaa.
Ja kun kyse on vielä eduskuntaryhmän puheenjohtajasta, eli toisin sanoen aika korkeasta herrasta, lienee jokseenkin varmaa, että Kalli ei ole ainoa, jonka vaalikassaan "vaan tulee" jostain rahaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä vai miten se nyt menee...
Pahus, kun olisi tuon tiennyt alle 15-vuotiaana, jolloin sitä ei vielä ollut lain silmissä "rangaistuskelpoinen". Tuli ihan turhaan noudattettua kaikenmaailman lakeja, jotka eivät minua edes koskeneet, eihän minua olisi niiden rikkomisesta edes rangaistu! Vaikka toisaalta taitaa olla hyvä, että elin lainkuuliaisesti. Taitaa tässäkin päteä se "Eläinten vallankumouksessa" hyvin muotoiltu totuus: kaikki ovat tasa-arvoisia, jotkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Ja jotta asia olisi vieläkin "hauskempi", Kalli on itse ollut säätämässä kyseistä vaalirahoituslakia. Eli oikein klassinen esimerkki siitä, miten tulee tehdä niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen. Lait on säädetty noudatettavaksi, mutta eivät ne lainsäätäjää itseään koske, ellei lainsäätäjää nyt satu huvittamaan niitä noudattaa.
Ja kun kyse on vielä eduskuntaryhmän puheenjohtajasta, eli toisin sanoen aika korkeasta herrasta, lienee jokseenkin varmaa, että Kalli ei ole ainoa, jonka vaalikassaan "vaan tulee" jostain rahaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä vai miten se nyt menee...
tiistai 13. toukokuuta 2008
Tekniikkaa
Tänään ratikkapysäkillä tapahtui helsinkiläisittäin/suomalaisittain melko outo sattuma, kun kävin mielekkään keskustelun itselleni täysin tuntemattoman henkilön kanssa. Niin ei tapahdu usein ellei toinen ole vahvassa humalatilassa ja siinä tapauksessa keskustelun mielekkyydestä voidaan olla montaa mieltä.
Puhuimme kännyköistä, joista meistä kumpikaan ei ymmärtänyt mitään. Juttukaverini oli joutunut ostamaan uuden kännykän ja oli heti miten joutunut ongelmiin sen kanssa miten tähän uuteen kännykkään saisi asennettua kellonajan. Kun yhdessä asiaa pohdimme, keksimme viimein ratkaisun ja saatoimme onnellisina todeta olevamme yhä mukana kehityksen kelkassa.
Kumpikin kaipasi yksinkertaista puhelinta. Niitä vaan ei enää kovin usein ole. Siinä missä ennen muinoin kännykkä piti kantaa paikasta toiseen repulla niin nykyisin kännykän ohjekirjan kantamiseen tarvittaisiin se reppu. Kännyköissäkin alkaa olemaan jos jonkinlaista toimintaa ja härpäkettä. Joille en ainakaan itse ole keksinyt mitään käyttötarkoitusta. Sen verran annan periksi, että kännykässä oleva kuulokkeilla toimiva radio on melko siisti juttu. Samoin matopeli on hyvä olemassa. Mutta mihin minä tarvitsen niitä erilaisia profiileja ym. juttuja? Miksi ne ovat olemassa?
Lisäksi olen huomannut sen yleisinhimillisen piirteen, että mikään kone ei ole koskaan tarpeeksi nopea. Vanha tietokoneeni oli hidas ja oikukas. Sen käynnistyminenkin vei useita minuutteja. Joskus se ärsytti, varsinkin jos oli mukamas kiire, mutta pääsääntöisesti sen kanssa osasi elää. Kun oli pakko. Sitten sain uuden koneen. Ensin nautin sen käsittämättömästä nopeudesta. Siinä missä aiemmin ehdin keittää ja juoda kahvit vanhan vielä käynnistyessä, uusi oli jo täydessä toimintavalmiudessa ennen kuin ehdin mitata veden. Mutta silti olen huomannut taas joskus naputtavani kärsimättömänä pöytää sormillani miettien että miten ihmeessä voi käynnistyminen kestää näin kauan?
Puhuimme kännyköistä, joista meistä kumpikaan ei ymmärtänyt mitään. Juttukaverini oli joutunut ostamaan uuden kännykän ja oli heti miten joutunut ongelmiin sen kanssa miten tähän uuteen kännykkään saisi asennettua kellonajan. Kun yhdessä asiaa pohdimme, keksimme viimein ratkaisun ja saatoimme onnellisina todeta olevamme yhä mukana kehityksen kelkassa.
Kumpikin kaipasi yksinkertaista puhelinta. Niitä vaan ei enää kovin usein ole. Siinä missä ennen muinoin kännykkä piti kantaa paikasta toiseen repulla niin nykyisin kännykän ohjekirjan kantamiseen tarvittaisiin se reppu. Kännyköissäkin alkaa olemaan jos jonkinlaista toimintaa ja härpäkettä. Joille en ainakaan itse ole keksinyt mitään käyttötarkoitusta. Sen verran annan periksi, että kännykässä oleva kuulokkeilla toimiva radio on melko siisti juttu. Samoin matopeli on hyvä olemassa. Mutta mihin minä tarvitsen niitä erilaisia profiileja ym. juttuja? Miksi ne ovat olemassa?
Lisäksi olen huomannut sen yleisinhimillisen piirteen, että mikään kone ei ole koskaan tarpeeksi nopea. Vanha tietokoneeni oli hidas ja oikukas. Sen käynnistyminenkin vei useita minuutteja. Joskus se ärsytti, varsinkin jos oli mukamas kiire, mutta pääsääntöisesti sen kanssa osasi elää. Kun oli pakko. Sitten sain uuden koneen. Ensin nautin sen käsittämättömästä nopeudesta. Siinä missä aiemmin ehdin keittää ja juoda kahvit vanhan vielä käynnistyessä, uusi oli jo täydessä toimintavalmiudessa ennen kuin ehdin mitata veden. Mutta silti olen huomannut taas joskus naputtavani kärsimättömänä pöytää sormillani miettien että miten ihmeessä voi käynnistyminen kestää näin kauan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)