Mikä teitä pappeja oikein vaivaa

Synodaalikokouksen jumalanpalveluksesta saadut kokemukset kertovat mikä saa jumalanpalveluksen tuntumaan kotoisalta: ensikosketus oli rouva, joka kiukkuisesti tiuskaisten komensi minua ja kollegoita istumaan eturiviin, koska olimme sentään pappeja ja esimerkkejä siis seurakunnalle. "Mikä teitä pappeja oikein vaivaa?" hän ihmetteli vihaisesti ja vierustoverilleenkin totesi, miten hengellisen ammatin valinneiden tulisi ymmärtää osata käyttäytyä.

Ei tullut sellainen olo, että olisipa kiva tulla tänne Jumalan perheväen suureen juhlaan.

Sen sijaan pienen vauvan hymy kirkonpenkissä synnytti olon Jumalan läsnäolosta

Makaronilaatikko ja lopettamisesta

Onkohan yksi aikuisuuden mittari makaronilaatikko? Tein tänään sellaista. Aiempien vuosien kokkailuista huolimatta tämä elämäni ensimmäinen kerta makaronilaatikon parissa sujui itse asiassa vallan hyvin. Aikansa kutakin kaiketi.


Ja ajasta puheen ollen, olen vähän miettinyt tämän blogin kohtaloa. Aloitin sen vuonna 2007 joten se on elänyt hämmentävän kauan blogiksi. Hiljentynyt se toki on, pitkälti tekstien ja täysin kommentien osalta. Tuntuu myös että ei ole itsellä oikein edes kerrottavaa. Tällaista tajunnanvirtaa tämä on ja kukapa näitä nyt lukee, paitsi ehkä tutut. Blogissa pitäisi olla jotain sanottavaa, asiaa, pointtia. Aika on mennyt tällaisten päiväkirjatyyppisten blogien ohi. Nykyisin pitäisi olla Twitterissä tai mitä näitä nyt on. Tai pitää vlogia. Oma naama on niin hirveä, että ei tule onnistumaan.


Mutta joka tapauksessa voinee olla että blogi joko hiljenee piakkoin lopullisesti ja/tai katoaa bittiavaruuteen.