Ajelin tuossa kerran yöaikaan kotia kohti. Oli talvi, tie oli jäässä ja lumessa, pimeä ja maantiellä 80 kilometrin nopeusrajoitus ja paljon nopeusvalvontakameroita. Laitoin auton vakionopeussäätimellä vauhdiksi n. 80-82 kilometriä. Navigaattoria minulla ei ollut, joten ei ollut myöskään valvontakameravaroitusta.
Sitten taakseni ilmestyi täysperävaunullinen rekka. Hyvin nopeasti ja hyvin lähelle. Mäessä se lähti yrittämään ohitusta ohituskaistalla, minä hiljensin vauhtia jotta se pääsisi lähelle. Ei päässyt, vaan jättäytyi taakse. Minä painoin kaasua, jotta rekka ei hyytyisi mäkeen.
Mutta ilmeisesti tämä vain ärsytti kuskia. Rekka ilmestyi taas takapoksiin kiinni, minä nostin vähän nopeuttani, mutta en liikaa. Ei riittänyt, rekka ajoi yhä kiinni. Siinä sitten köröteltiin. Minä painoin aina ylämäessä kaasua ja yritin pitää kohtuullista vauhtia alamäessäkin, mutta en kuitenkaan suostunut menemään ylinopeudelle. Rekka puski puskuriin kiinni. Sitten se räväytti pitkät päälle ja ajeltiin niin sitten hetkellisesti.
Mielelläni olisin väistänyt vaikka bussipysäkille, mutta koska tie oli pimeä ei niitä ehtinyt nähdä kunnolla. Ja kun tie oli lumijäässä ja rekka persiissä, niin ei oikein houkuttanut jarrutella ettei rekka aja yli. Mentiin siis peräkanaa kunnes sain vihdoin ajettua alta pois. Rekka paahtoi ohi ja kiihdytti nopeutensa sinne vähän yli 100 kilometriin tunnissa.
"Mielenkiintoinen" tilanne kaiken kaikkiaan. En tiedä olisiko pitänyt ajaa vain lujempaa, jotta rekkakuski olisi ollut tyytyväinen. Toisaalta sakkoja hän tuskin olisi ilmestynyt maksamaan. Ja myönnä kyllä, että sen verran minuakin otti päähän kuskin ajotapa, että kun nopeusrajoitus nousi sataan aina ajoittain, nostin nopeuden sinne. Ja sitten taas lainkuuliaisesti laskin nopeuden, kun laki ja liikenneolot niin vaativat. Että en sitten tiedä kumpi oli suurempi ääliö.
Sitten taakseni ilmestyi täysperävaunullinen rekka. Hyvin nopeasti ja hyvin lähelle. Mäessä se lähti yrittämään ohitusta ohituskaistalla, minä hiljensin vauhtia jotta se pääsisi lähelle. Ei päässyt, vaan jättäytyi taakse. Minä painoin kaasua, jotta rekka ei hyytyisi mäkeen.
Mutta ilmeisesti tämä vain ärsytti kuskia. Rekka ilmestyi taas takapoksiin kiinni, minä nostin vähän nopeuttani, mutta en liikaa. Ei riittänyt, rekka ajoi yhä kiinni. Siinä sitten köröteltiin. Minä painoin aina ylämäessä kaasua ja yritin pitää kohtuullista vauhtia alamäessäkin, mutta en kuitenkaan suostunut menemään ylinopeudelle. Rekka puski puskuriin kiinni. Sitten se räväytti pitkät päälle ja ajeltiin niin sitten hetkellisesti.
Mielelläni olisin väistänyt vaikka bussipysäkille, mutta koska tie oli pimeä ei niitä ehtinyt nähdä kunnolla. Ja kun tie oli lumijäässä ja rekka persiissä, niin ei oikein houkuttanut jarrutella ettei rekka aja yli. Mentiin siis peräkanaa kunnes sain vihdoin ajettua alta pois. Rekka paahtoi ohi ja kiihdytti nopeutensa sinne vähän yli 100 kilometriin tunnissa.
"Mielenkiintoinen" tilanne kaiken kaikkiaan. En tiedä olisiko pitänyt ajaa vain lujempaa, jotta rekkakuski olisi ollut tyytyväinen. Toisaalta sakkoja hän tuskin olisi ilmestynyt maksamaan. Ja myönnä kyllä, että sen verran minuakin otti päähän kuskin ajotapa, että kun nopeusrajoitus nousi sataan aina ajoittain, nostin nopeuden sinne. Ja sitten taas lainkuuliaisesti laskin nopeuden, kun laki ja liikenneolot niin vaativat. Että en sitten tiedä kumpi oli suurempi ääliö.
