Yle-kitinää

Nyt kun Yle on alkanut esittämään HBO:n sarjoja on mieleeni taas niin elävästi palautunut se, miksi olen lapsesta asti inhonnut Ylen tapaa esittää ohjelmiaan.

Ylellä mikään ei ole kirkossa kuulutettu. Eli siis varmaa.

Jos jostain ohjelmasta tulee suosikkiohjelma, sitä mielellään seuraisi säännöllisesti. Se taas edellyttäisi, että ohjelma tulisi myös säännöllisesti, tiettynä päivänä, tiettynä kellonaikana. Kaupallisilla kanavilla tämä tuntuu olevan itsestään selvyys.

Ylellä ohjelmien esitysajat voivat siirtyä täysin ennalta-arvaamattomasti. Joskus ohjelma yksinkertaisesti jää vain pois selittämättömälle tauolle, se siirtyy kokonaan uudelle ohjelmapaikalle tai esitysaika voi elää useita tunteja suuntaan tai toiseen.Aina pitää tarkistaa että tuleeko se nyt varmasti telkkarista ja mihin aikaan.

Niin kuin nyt "The Wire", joka muutama viikko sitten vain jätettiin esittämättä ja jaksojen väliin tuli kahden viikon tauko. Tai nyt kun yleensä yhdentoista maissa tullut jakso esitettiinkin jalkapallon takia puoli kahdelta. Uusinnat tulevat niin ikään lauantaisin näihin samoihin aikoihin. Eli jos ei ole yökyöpeli, niin katsomattahan tuo jäisi, jaksot ovat kuitenkin tunnin mittaisia.

Säästäen

Muistot ovat minulle tärkeitä. Sen vuoksi minun on vaikea heittää mitään pois. Kävin nyt kuitenkin raa'alla karsimis-mielialalla läpi osan laatikoistani, joissa on yhä tavaraa muutosta tänne kauas. Aika paljon pistin pois, mutta oli myös haikean mukavaa törmätä vanhoihin koulupapereihin ja päiväkirjoihin, joiden olemassaoloa en enää edes muistanut.

Kenties hiukan liiallisuuksiin olen kuitenkin säästämisen vimmassani mennyt, tallella oli näköjään Lemmikki-lehden vuosikerrat 1995-1996 (lehti ilmestyi muistaakseni kerran kuukaudessa eli 24 lehteä) ja Eläinmaailma-lehteä vuodelta 1990 toistakymmentä kappaletta. En saanut periksi että olisin heittänyt ne pois, kiikutin ne varastoon (joka on lähes roskissa).

Ne ovat kuitenkin jo lähes antiikkia.