torstai 10. maaliskuuta 2011

Päivitystä

Pankkikortti sitten otti ja löytyi: se oli jäänyt siihen ekaan taksiin, eli kävi molemmin puolinen moka: kuski unohti kortin lukulaitteeseen ja antoi minulle pelkän kuitin, ja minä en huomannut, että en saanut korttia vaan pelkän kuitin.

No, onneksi kortti löytyi, vaikka ehdin jo sulkea sen.

Rahaa pitää käydä nostelemassa viikon verran nyt pankista niin kuin "ennen wanhaan".

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Semmoista

Olin juuri saanut työt valmiiksi hallilla ja olin menossa ulko-ovelle, kun päätin olla kohtelias, ja käydä ilmoittamassa hallimestarille, että olen poistunut ja jäähalli on minun osaltani suljettu.

Puikkelehdin yhden liikuteltavan katsomon alitse, kumarassa kulkien, koska olen liian pitkä. Uskoin jo päässeeni pois penkkien alta, suoristin selkäni, astuin eteenpäin ja .... PAM! Pääni kolahti yhteen penkkien alla olevaan rautaputkeen.

Sattui ja silmiini nousi hetkellisesti vesi, mutta sitten helpotti. Vastaan tuli yksi hallille jäävistä rakennusmiehistä.

"Sulta tulee päästä verta", se sanoi.

Kokeilin sormillani sitä kipeää kohtaa ja tosiaan, sormenkärkiin tuli pikkaisen verta. Kokeilin uudestaan, etsien haavaa ja tällä kertaa puoli kämmentä tuli takaisin verisenä. Sitten hallimestari tuli siihen trukilla huristellen, vilkaisi minua ja painoi jarrut pohjaan.

"Sulla on päässä reikä".

Verta alkoi nyt valua oikein kunnolla pitkin kasvoja ja silmälaseja, oikein sellaisina noroina. Menin vessaan, painelin sideharsolla haavaa ja rauhoittelin paikalle kerääntynyttä rakennusväkeä, että uskon jääväni henkiin. Mutta päivystykseen päätin mennä. Pesin veret pois naamalta ja vedin pipon päähän. Takkikin oli onneksi tumma, en usko että siitä näkyi, että aina verinen sekin jo oli.

Taksissa pelotti, koska kuski ajoi niin kovaa, että aloin yhdessä vaiheessa epäillä, että olen kohta jo auto-onnettomuudessa. Ja vei minut väärään paikkaan, minkä tosin ymmärrän koska Haartmannin ja Meilahden sairaaloiden alue on melkoinen sokkelo.

Pääsin lääkäriin itse asiassa heti ja muutama tikki tuli päähän. En saa mennä huomenna treeneihin. Sitten taas taksiin ja kotia kohti. Taksikuski pohti matkalla onko homous sairaus.

Kotiovella seuraava yllätys. Ei löydy pankkikorttia enää. Maksoin sillä kyllä ensimmäisen taksin, mutta jossain välissä se oli hävinnyt. Onneksi kotona oli käteistä, jätin repun taksiin pantiksi ja kipitin nolostuneena hakemaan rahaa, jotta sain kyytini maksettua.

En tiedä missä kortti on. Yritin tavoitella ensimmäistä taksia, mutta ei ole enää ajossa. Keskus lupasi jättää yhteydenottopyynnön, jos se kortti olisi jäänyt sinne. Mutta koska toinen vaihtoehto on, että se on tällä hetkellä Haartmannin lattialla tai pihalla päätin lopulta asiaa harkittuani pistää kortin poikki. Eipä ainakaan mene minun rahat, minun rakkaat rahat.

Mistä tulikin sitten mieleeni se kysymys, että uusi kortti tulee viikon päästä, mites siihen asti saa rahaa?